seuraavaksi

Kumpaan keskittyisi seuraavaksi tässä blogissa, ruokaan vai talven mielikuviin, ja mikä olisi blogin otsikko. Katsotaan.

Nuuttipukki nokiotta

Avainsanat

Knuutin päivä, Loppiainen, Mollys day, Nuutin kulkue, nuuttipukki

“Knut kören Julen ut”
Vanhoihin joulun lopettajaisiin kuuluu kulkueet, joihin on kautta Euroopan havaittavissa mustattu naama. Varmaankin myrtyneen mielen merkkinä, koska leppoisat päivät ovat oli. Englannissa tunnettiin Molly-kulkue jossa miehet mustasivat naamansa ja pukeutuivat naisten vaatteisiin, kulkue kierteli talojen ovilla ja tyyliin kuului härskit puheet ja uhitteleva käytös.
Meillä joulupukkiakin vanhempi on nuuttipukki tai nuuttiparooni, seurueineen kierteli kyliä keräämässä ruokaa ja loput oluet taloista. Uhitteleva käytös kuului tyyliin täälläkin, ja jos talossa ei oltu yhteistyöhaluisia, niin tyyliin kuului särkeä jotain sisältä.
Nuuttikiertueissa naamat noettiin miehet pukeutuivat naisiksi ja naiset miehiksi. Kun olutta ja ruokaa oli kerätty yhteen tynnöriin, pidettiin tanssit ja juotavaa tarjottiin tasaveroisesti kaikille. Ja sitten, monta pävää juopotellut ukko saattoi huutaa

Tänäpäin on Hiiva-Matti, huomen on Rahka-Lakki ja ylihuomen tyhjä-tappi.

Jorpakossa käynti

Avainsanat

äänet takaperin, Loppiainen, magia, veden vihkiminen, vetehiset

Ortodoksisessa Karjalassa loppiaiseen on kuulunut “veden vihkiminen” eli matka pyhän veden luo, henkiselle Jordanille tai groteskisti saapastelu jorpakkoon.

Terve sinne jään alisille, vetehisille. Ellehvetes ellisia ensis… niille pitää puhua takaperin että ymmärtävät. Olin viimevuonna niin paljon vesillä, että nämä talviset magiat tuntuvat olevan paikallaan.

On mentävä sulan veden luo ja odotettava, tärkeintä on tarkkailu koska heti kun vetehisen läsnäolo alkaa tuntua niitä on ruvettava kiehtomaan, ja kun jäänalisissa hengitetään vettä ja täkäläisten ilma on niille tappavaa, ja koska se mikä on täällä elämäksi on siellä kuolemaksi ja päinvastoin, niin siksi vetehisille puhutaan takaperin ja vain sisään hengitettäessä.

Näin jos tekee, ja vaikka nauhurilla vetehistä huijaa, niin se saattaa paljastaa tarkalle kuuntelijalle tulevaiset salaiset.

Mitä tahansa voi kysyä, mutta vastauksen täytyy olla totta

Avainsanat

Elisabethin Englanti, keskusteluleikki, renessanssihovi, verbaali lemmenleikki

Eräs renessanssihoveissa suosittu keskusteluleikki oli kenestä tykkäät -tyyppinen. Seurueen tuli kehitellä kysymyksiä ja vastauksia joiden myötä paljastuisi se, kenestä seurueen henkilöstä kukin pitää eniten. Kysymykset saattoivat olla periaatteessa millaisia vaan, aina filosofisista henkilökohtaisiin kysymyksiin. Vastausten tuli olla aina totta, se oli leikin periaate,
Ensin kukin seurueen jäsen kuiskasi kysymyksen ja vastauksen leikin johtajalle, tämä kirjoitti ne lappusille, sekoitti laput ja jakoi ne leikkijöille.
Sitten alkoi kysymysten ja vastausten vertailu, niin että mieltymykset paljastuisivat.
Nämä keskusteluleikit eivät olleet pelkkää leikkiä, niiden myötä harjaannuttiin hovin kurtiseeraukseen, katseiden ja sanojen vaihtoon. Suosittuja leikkejä olivat mm. rakkausleikki, Kupidon seremoniat, aviomies ja vaimo, rakastajan leikki ja rakkauden metsästys.

Cathrine R Larsson: Early Modern Women in Conversation, 2011

keskusteluleikki talvisena-iltana

Avainsanat

Elisabtehtin aika, keskustelu, renesanssihovi, Twelvth night

Talvisten päivien keskusteluleikit olivat suosittuja englantilaisen ylimystön piirissä 1500-luvun lopulla. Mary Wrothin Love´s Victory (1584) kuvaa tarkasti erään keskusteluleikkien täyttämän päivän kulun.

Kuusi herraa ja neljä leidiä olivat kokoontuneet maalaiskartanoon. Ensin valittiin johtaja tai johtajatar siten, että kukin vuorollaan avasi Petrancan Sonetit ja valitsivat sattumalta eteen tulleesta runosta yhden säkeen, se jonka säe on osuvin valitaan leikin johtajaksi.

Lady Janen valitsema säe kuvasi niin osuvasti hänen viisauttaan ja hyveellisyyttään, että hänet valittiin leikin johtajaksi. Ensimmäiseksi aiheeksi hän nimesi “yksinäisyyden harjoittamisen”, aluksi jokaisen tuli valita yksi sana joka kuvasi yksinäistä paikkaa.

Sen jälkeen he siirtyivät kyselemään toisiltaan arvoituksia. Lordi Herkules onnistui niin huonosti vastauksissaan, että Lady Jane antoi hänelle rangaistuksen. Jokainen ryhmän jäsen sai esittää Herkulekselle arvoituksen johon hänen tuli vastata. Tällä kertaa hän onnistui monta kertaa ratkaisemaan arvoituksen ja ilmaisi sen hienostuneesti. Vastauksillaan hän johdatti seurueen keskustelemaan “seurustelusta”, ja erityisesti katseiden ja sanojen merkityksestä seurustelussa.

Illan edetessä he siirtyivät laulujen ja runojen pariin, jotkut esittivät yksinlauluna madrigaaleja joiden aiheena oli rakkaus. Runojen esittäjien tuli valita valituksia onnettoman rakkauden johdosta. Näihin melankolisiin tunnelmiin päättyi tuo Love´s Victory teoksessa kuvattu talvi-ilta.

yöt huolettomat, ei känniset

Avainsanat

hyvä elämä Roomassa, Martialis, Saturnalia

Saturnalia oli hänen epigrammiensa näyttämö, hänen oletettu kuulijakuntansa juhlii Roomassa vuodenvaihteen karnevaalia.
Roomalainen epigrammien kirjoittaja Martialis tietää mitä elämästä nauttiminen tarkoittaa. Tässä englanniksi:

Book X:47 The good life
These, my dearest Martialis, are
the things that bring a happy life:
wealth left to you, not laboured for;
rich land, an ever-glowing hearth;
no law, light business, and a quiet mind;
a healthy body, gentlemanly powers;
a wise simplicity, friends not unlike;
good company, a table without art;
nights carefree, yet no drunkenness;
a bed that’s modest, true, and yet not cold;
sleep that makes the hours of darkness brief:
the need to be yourself, and nothing more;
not fearing your last day, not wishing it.

 

Saturnalia eli nautintojen jako

Avainsanat

anteliaisuus, lahjat, oksentelu, Saturnalia, viinin juonti, ystävyys

Saturnaliasta tiedän vain sen, että roomalaisille se oli kuin joulu ja uusi vuosi samaan aikaan. Silloin roomalaiset antoivat lahjoja kuin jouluna, joivat paljon viiniä ja sen tavoitteena oli oksentelu, jota pidettiin terveellisenä ja hyvänä alkuna tulevalle vuodelle.

Saturnaliaan kuului lahjojen antamista. Ja sen tiedän, että Saturnalia oli karnevaali, jolloin kaikki olivat tasaveroisia niin että mies saattoi antaa pois toogansa ja jatkaa juhlimista saatuaan joltain toiselta toogan tilalle.

Lahjojen antaminen keskittyi Saturnalian loppuun, Sigillaria juhlaan, kun ensin oli seitsemän päivän ajan juhlittu, juotu ja oksenneltu. Yleensä viinin juontia harrastettiin aterioilla, mutta aika varhaisessa vaiheessa Rooman nuoria miehiä villitsi uusi tapa: tyhjään vatsaan juominen. Viini nousi helposti päähän ja oksentelukin oli helppoa. Talvisaikaan oksentamista pidettiin terveellisenä, toisin kuin kesäaikaan jolloin se oli huolestuttava merkki.

Laurence Rayn teos Roman Passions (2010) kertoo että Saturnalia oli tasaveroisuuden juhla, joka oli samalla nimenomaan luksukselle ja nautinnoille omistettu. Seitsemän päivää kestänyt karnevaali päättyi Sigilaria -juhlaan, jossa lahjoja annettiin pääasiassa vain miehille. Miehet keskenään vaihtoivat lahjoja ja naiset yksipuolisesti antoivat lahjoja miehille, koska naisille annettiin lahjoja vasta Matronalia -juhlassa keväällä.

Sopivien lahjojen valinnalla ilmaistiin mistä ystävän uskottiin pitävän. Kalliita lahjoja annettiin ystäville joita arvostettiin, vaihdon periaatteeseen kuului, että tämän pitäisi arvostaa ystävää takaisin yhtä paljon. Tämä johti vararikkoihin, niin että lahjat jouduttiin rajaamaan kohtuullisiksi erityisesti aviopuolisoiden kesken.

Tämän vastakohtana olivat rihkamalahjat, köyhien käsityöt, niitä saatiin tutuilta ja ne annettiin heti eteenpäin. Kun runoilija Martialis sai lahjaksi servietin, hän laittoi sen välittömästi kiertämään. Joku saattoi antaa lahjaksi pelkän pavun, ja ilmaista sillä tavalla suhdetta, pelkkä oliivikin oli enemmän. Tällaisiakin lahjoja uskallettiin antaa, ja ilmaista sitä että kaikkia ei oltu kutsuttu yltäkylläisyyden ja nautinnon juhlaan, vaan heille tarjottiin jotain muuta.

Tasaveroisuus ja yltäkylläisyys liittyy nerokkaasti yhteen Saturnaliassa, sillä voihan olla että runsaus on paradoksi: tasaveroisuuden eikä tuloerojen hedelmä kuten nykyään luullaan. Eri asia on sitten se, että vaikka kaikki orjat olivat tervetulleita runsauden juhliin,niin vihamiehet toivotettiin köyhyyteen ja papusoppaan.

Kuvittele se ilta erämaan luolassa

Avainsanat

pako Egyptiin, pakolaisuus, pyhä perhe

Joulun ajan kertomuksiin kuuluu myös pyhän perheen pako Egyptiin, Herodeksen teurastusjoukoilta piiloon. Joseph Brodsky on kirjoittanut jostain syystä useita runoja juuri tästä ajasta. Syy on ehkä kokemus yhteiskunnasta erämaana.

Raapaise tulitikku, kuvittele se ilta luolassa,
kylmyyden tuntemiseen käytä rakoja
lattiassa, nälän tuntemiseen astioita,
ja mitä tulee erämaahan, erämaa on kaikkialla.

Raapaise tulitikku,kuivittele se keskiyö luolassa,
nuotio, eläinten ääriviivat, taikka esineiden,
ja – annettuasi kasvojen sulautua pyyheliinaan
Maria, Joosef, Lapsi käärössä.

Uskonnollisiin harjoituksiin on kuulunut eläytyminen Jeesuksen vaiheisiin, ja kun peset kasvosi  nosta pyyhe niin kuin olet tehnyt lapsesta asti.  Lapsi käärössä.

Viattomien lasten teurastus

Avainsanat

Herodes, Jeesus ja surmatut lapset, viattomien lasten päivä

Viattomien lasten päivään kuului eläytyminen Herodeksen komentamaan lasten joukkotuhontaan pian Jeesuksen syntymän jälkeen.  Keskiajan liturgiseen vuodenkiertoon kuuluivat mysteerinäytelmät joissa Jeesuksen syntymän jälkeiset tapahtumat näyteltiin hyvin konkreettisella tavalla. Niin ainakin sanotaan, että keskiaikana itse teurastuksen esittämiseen keskityttiin intohimoisesti. “Viattomien lasten teurastusta” esitettiin kirkkojen edutalla keskiajalta alkaen, osana joulun ajan mysteerinäytelmiä.

Myöhemissä näytelmissä, renessanssin aikaan, sotilaat esitettiin ritareina, jotka olivat monenlaisia: jotkut olivat suoraan pahuuden ilmentymiä, jotkut tavoittelivat kunniaa ja katsoivat että lapsien teurastaminen on helppo tapa ansioitua, jotkut kieltäytyivät.

Sotilaita vastaan taistelevat äidit oli kuvattu raivon, hulluuden tai epätoivon tilassa, heittelemässä sotilaita padoilla ja kattiloilla, huitomassa heinähangoilla. Muistuma tästä on Shakespearen Henrik V näytelmässä:

For naked infants spitted upon pikes
while the mad mothers with their howls on fus’d
do berak the clouds as did the wives of Jewry
At Herod’s bloody-hounting slaughterning.

Vauvat rinnastuivat luonnollisesti näissä teurastusnäytelmissä Jeesus-lapseen itseensä, surmatut lapset olivat marttyyreja, kantaen Raamatun lausetta “mitä teette näille pienimmille, te teette minulle”.
(Tiedot Google -kirjat: The Mystery Plays in England)

Joosef – jokseenkin syrjässä

Avainsanat

Isän asema perheessä, Joosef, Neityt Maria

Joosef on väheksytty, kovin vaatimaton mies. Joulun mielikuvissa äiti ja lapsi ovat yleensä vieneet huomion. Joosef on mies joka ei pysty edes hotellihuonetta järjestämään, vaan vie naisensa talliin synnyttämään. Mutta kuka tekisi oikeutta Joosefille, hän huolehti raskaana olevasta naisesta, hän oli tämän aviomiehenä vaikka ei maannut tämän kanssa – sehän on väheksytyn miehen perustyyppi.

Joosef on harmaa hahmo, pelkkä nikkari siinä missä hänen vaimonsa on loistava. Maria teki heti selväksi, että Jeesuksella ei ollut syytä Oidipuskompleksiin, hän omistautuu täydellisesti pojalle. Myöhemmin kristillisessä kuvastossa Neitsyt Maria oli ensimmäinen kansikuvatyttö, uskonnollisen himon kohde, ja taas Joosef sai vetäytyä sivuun niin että kaikki muut voivat himoita tätä. Siihen vaaditaan vanhaa kilttiä miestä, siihen vaaditaan Joosefia.

Niinpä joulu merkitsee Joosefin rituaalista nöyryyttämistä, ellei sitten käsityön arvostusta ja puhdetöitä pidetä sellaisina.