Huomaavatko muut ollenkaan näitä saastepilviä, kait niitä on muuallakin kuin tässä Jyväskylän -Porin valtatien lähistöllä Petäjäveden Litmassa.
Neljän aikoihin ilma oli vielä aivan hyvä kun kävelin bussilta, mutta kuuden jälkeen tämän tienoon ilmassa alkoi taas olla dieselin hajua.
Samalla kun matalapaine syveni, niin valtatien katkut jotka eivät nouse ilmakehään vaan matelevat tähän kahden suuren mäen väliseen notkoon ja jäävät asuntoalueelle. Vielä kun kostea sumu sitoo saasteet itseensä, niin ilma ulkona on pahemman luokan smoggia.
Ilman laatua mitataan varmaankin aivan muualla, suurissa kaupungeissa. Tänne Litmaan ajautuu usein näitä raskaita dieselkatkupilviä. Kerran kävelyllä tunnistin jopa saastepilven rajat, ja valitsin reittini suunnasta missä oli vähemmän myrkyllistä ilmaa.
Filosofi Peter Sloterdijk on aiheuttanut näemmä melkoisen hälinän saksanmaalla, kun realisosialismin kritiikki on kääntynyt myös reaali-sosiaalivaltion kritiikiksi. Heti tällainen nähdään käänteenä oikealle. Joka ikinen intellektuelli, joka on irroautunut Saksan reaali-sosiaalidemokraattisesta konsensuksesta on nähty ajautuneen oikealle.
Slotedijk sanoo, että käsillä on kapitalismin täydellistymisen kausi jos vain ahneus saadaan kääntymään anteliaisuudeksi. Monet tietysti ajattelevat, hämmästelevät tällaista sinisilmäisyyttä ja toiveajattelua – ihminen on luonteeltaan itsekäs. Sloterdijk sanoo suunnilleen niin, että itsekkyydellä ja anteliaisuudella on sama perusta: taistelu arvostuksesta.
Selvästikin Sloterdijk tukeutuu Axel Honnethin kehittelemään Anerkennung -käsitteeseen. Ja tässä on kohta, jossa tunnen eräänlaista vastenmielisyyttä Sloterdijkin tapaan väärinkäyttää käsitettä, joka viittaa arvostukseen. Arvon anto on jotain, jonka vain toinen voi antaa toiselle. Nyt nämä kaksi ovat täydellisissä riidoissa. Ja nyt Sloterdijk laukoo mediassa kyynisiä ja tasottomia kommentteja Honnetitsta, eli osoittaa että ei arvosta filosofia jolta sai erään keskisen käsitteensä. Arvonanto kääntyi arvonriistoksi.
Sloterdijk saattaa kuitekin olla oikeassa siinä, että rahatalouden alta on alkanut nousta esiin talous, jota pitkään on pidetty mahdottomana. Nimenomaan vapaan jakamisen ja antamisen talous. Verkko on jo jonkin aikaa ollut edelläkävijä alueella, koska digitaalinen anteliaisuus ei ole itseltä pois. Voisi siis olettaa, että Sloterdijkin viime keväänä ilmestynyt teos Du musst dein Leben ändern olisi vapaasti verkosta ladattavissa. Mutta ei, kirjasta ei tarjota edes lukunäyettä, vaan teoksesta kiinnostunutta kehotetaan ottamaan yhteytä Amazon.de rahastuskoneeseen.
Viime aikoihin asti Sloterdijkin kotisivuilta on löytynyt runsaasti hänen tekstejään. Nyt hän on liittoutunut erään mediakonsernin kanssa, ja ainoat avoimesti saatavat tekstit ovat samalla Frankfurter Allgemeine Zeitungin mainoksia.
Prahan pyöräilyn edistämisliikkeen nokkamies kuulemma liikuskeli pyörällään Prahan Letnassa kunnes kuoli jäätyään risteyksestä syöksyvän auton ruhjomaksi.
Kuulin jutun pöytäkeskusteluna, asiasta tehtiin dokumenttifilmikin. Filmin nimessä on sana automat niin että tällä mekaanista ja itseohjautuvaa liikettä ilmaisevalla sanalla on myös merkitys: autoilu.
Polkupyöriä ei juurikaan näe Prahan keskustassa, kaupungin konservatiivinen johto tosin edistää pyöräilyä Prahassa eu-apurahalla tuettuna Green line -juttua. Kuulin että apurahan turvin muutamille kaduille on vedetty vihreä viiva. Silti autot hallitsevat noita katuja kuten ennenkin, ja liikennekulttuuri on röyhkeiden.
Prahassa on kuulemma erityisen vaarallista liikkua polkupyörällä, koska se on niin harvinaista. Autoilijat eivät tajua että tällaisiakin liikkujia käyttää katutilaa.
Vitsailevat, että rakentajille on tullut virhe ja Prahan linnassa olevasta hallitsijan tuolista tuli liian iso. Siihen kun istuu, niin luulee liikoja itsestään.
Nykyisen tsekkien presidentin Karelin muutto Prahan linnaan tapahtui näyttävästi, hän ei halunnut asettua lukaaliin, missä Havel oli aiemmin asustanut vaan hänelle restauroitiin uudet tilat toiseen osaan linnaa.
Sattui niin että näin unen näistä presidentin muuttopuuhista, siellä jämäkkä harmaaviiksinen pressa viittoili muuttomiehille. Kohta hänet nimitettäisiin kuninkaaksi, kruunu tuli jo muuttolaatikossa paikalle. Sen pahvisessa kyljessä oli pieni reikä josta näkyi tsekkien leijonavaakuna.
No pitihän sen Kaelin mennä kokeilemaan sitten kruunua päähänsä, se istui varmaankin hyvin koska mies näytti niin tyytyväiseltä. Mutta kruunu oli vielä boksissaan ja niinp’ ulkopuolisten silmissä hän näytti pelleltä pahvilaatikko päässä.
Entisen sisäministeriön ohi käveleminen herättää aina kylmiä väreitä. Prahan Letnan kaupunginosassa muutama sata metriä asunnoltani on neuvostoaikaisen sisäministeriön massiivinen funkkisrakennus. Siellä olivat kuulustelutilat.
Ehkä merkittävin tsekkifilosofi Jan Patocka kuoli siellä rankan kuulustelupäivän jälkeen sydänkohtaukseen vuonna 1977.
Tsekkien kommunistihallinnon aikana järjestelmän vastustajia teloitettiin 50 luvulla, kidutettiin 60 luvulla – mutta 70-luvulla heitä pelkästään kuulusteltiin. Tämä kuulustelu oli sen laatuista, että sitä voi pitää suorana jatkeena aikaisempien vuosikymmenten menetelmille.
Jan Patocka oli Husserlin ja Heideggerin oppilas, sikäli hän on harvinaisia etuoikeutettuja, koska monikaan tsekki ei päässyt kommunistihallinnon aikana Saksaan opiskelemaan filosofiaa. Tietysti Patocka oli lahjakas. Hän teki niin olennaisia tulkintoja Husserlista ja kritisoi Heideggeria niin olennaisista maailmassa-olemiseen liittyvistä seikoista että hänestä tuli fenomenologian klassikko.
Vaclav Havcel on kertonut istuskelleensa yhtä aikaa Jan Patockan kanssa sisäministeriön kuulusteluhuoneen aulassa käsittelyä odottamassa. Patockasta tuli, hänen itsensä huomaamatta Charta 77 liikkeen ideologeja. Mutta kuinka muuten voisi ollakaan. Filosofi joka tutkii maailmassa-olemisen peruselementtejä törmää funktionalismiin, tuohon olemisen laakeaan mataluuteen joka on kommunistisen hallinnon tuottama. Hän löytää jotain, jonka seurauksena huomaa olevansa vanhoilla päivillään sisäministeriön kuulusteluhuonessa.
Jan Patocka olisi ehkä teloitettu 50-luvulla, häntä olisi kidutettu 60 -luvulla, mutta 70 -luvulla hän meni vain käymään sisäministeriössä kertomassa hieman filosofiastaan. Stressin jälkeen rentoutuessaan sai sydänkohtauksen ja kuoli.
Nykyään ehkä sanottaisin että liikunnan puute ja rasvainen ruokavalio olivat syynä tsekkien merkittävimmän filosofin kuolemaan.
Tsekkien presidentin mahtailusta ja kummallisista poliittista tempauksista puhutaan paljon. Huhut, että kunniallisesti avioliitossa elävä Klaus olisikin kaappihomo on tietysti ollut monen vitsin aiheena. Eräältä hänen lähipiirinsa mieheltä asiaa kysyttiin asiaa ja hän vastasi:
- Minulla ei ole sellaisesta muistikuvia, mutta tunnen monia joille hän on jäänyt unohtumattomasti mieleen.
Yleisesti tiedetään myös kuinka kateellinen Klaus on edeltäjälleen Havelille, kirjailijalle,vastarintamiehelle joka istui vankilassa silloin kun monet vaikenivat. Erityisesti häntä ärsyttää Havelin kansansuosio. Niinpä Klaus päätti pistää paremmaksi, hänen mukaansa itse kansa on sosialismin kaatamisen sankari. Itse kansa protestoi olemalla laiska ja suorittamalla heille annetut tehtävät niin vastahakoisesti, että systeemistä ei vaan tullut mitään. Voihan se olla niinkin, mutta Havelin ja järjestelmää vastaan nousseiden riski ja vaikutus on ihan toinen juttu.
Adela on journalisti, joka kirjoittaa sosiaalisesti kipeistä aiheista. Eilen hän oli haastatellut nuorta 19 v-uotiasta naista ja yksinhuoltajaa, joka oli elänyt asunnottomana Prahassa. Tuntui niin oudolta, sanoi Adela, keskustella sirokasvoisen naisen kanssa, jonka ääni oli muuttunut erityisen matalaksi. Tai voi olla että hän oli aineissa ja käytti jotain mikä muuttaa äänen.
Adela on Danielin vaimo, joka ei ole ottanut miehen sukunimeä eikä käytä sukunimessään skova -päätettä viittaamaan kelle miehelle kuuluu. Tsekeissä aika harvinainen valinta.
Adela on katolisen kaupunkilehden toimittaja. No, hän kuuluu noihin ei-konservatiivisiin nuorkatolilaisiin. Sitten hän käy hakemassa vaatimattoman ja likaisen rukousnauhan ja sanoo, että hänen isoisänsä teki sen leivänmuruista ja puun palasista ollessaan vangittuna 50 -kuvulla.
Täytyy vain todeta, että aikamoisella arsenaalilla ollaan liikkeellä, Adelakin on niin nuori, ehkä 25 -vuotias. Samalla kun me Danielin kanssa joimme mietoa pivoa, niin Adele hujautteli viskejä.
Aina kun puheestamme nousi kansallisvaltioiden nimiä kuten Suomi ja Tsekki, hän huudahti että vastustan. Hänen eritynen vapaaehtoistyönsä kohde on romaniyhdyskunnat, ja se että tietyt nomadimaiset elämäntavat ja heimoilu ilman kansanllisvaltioita olisi Euroopassa mahdollista.
Prahassa,Letnan kaupunginosassa tunnelointi saa yhä monitulkintaisempia muotoja. Maan alla kaivetaan valtavaa autobaanaa tuohon Vltava -joen kupeeseen. Mainosten mukaan autoliikenteen päästöt vähenevät kun liikenne ohjataan maan alle. Mutta, kuten Daniel sanoi, aina kun Prahassa on kyse tunnelin tekemisestä niin samalla kyse on korruptiosta. Oikeastaan liike elämä haluaa autot Prahan keskustaan tunnelia myöten.
Tunnelityömaata reunustaa vihreiden niittyjen kuvakavalkadi. Mainostaulut niityistä on oikeastaan kulissit auki revityn louhoksen edessä. Prahan asukkaille tunnelin kerrotaan merkitsevän ilman laadun paranemista. Yleisemmin tunnelointi esitetään moottoritiehankkeena, jonka myötä Saksasta voi kiitää suoraa vauhtia Prahan keskustaan, niin että meidän ei tarvitse jarruttaa kuin vasta vanhan kaupungin kohdalla.
Tunnelonti on Danielin mukaan kaksimerkityksinen sana, se on kansan suussa aina ollut korruption synonyymi.
Tsekeillä on pitkä ja surullinen korruption historia, kommunistit ja konservatiivit ovat tässä samanlaisia. Mutta niin on myös suomalaisilla. Kerron Danielille että suomalainen kolmen suuren puolueen politiikka ilmaisee oikeastaan Neuvostoliiton perinnettä ja nimenomaan tunnelointia maassamme. Kepun rahoitustunnelit ovat tuttuja, demareiden ay-tunnelityömaat ja Kokoomuksen tunnelit liike-elämän alla oleviin vaikuttajiin ovat aina olleet vahvat, maassamme.
Samalla voin tunnustaa, että asun ilmaiseksi aika mukavassa kattohuoneistossa Chehova kadulla. Ihmiset täällä ovat mukavia, tietysti, mutta pinnan alla kuiskitaan kuka on taiteilija, tutkija, kuka korrupitosukulainen. Puhumattakaan niistä korruptiotaiteilijoista, jotka halutessaan matkalle soittavat läpi kaikki taidetoimikunnat maassamme, laittavat vakuuttavat hakemuspaperinsa ja kysyvät ilmaista residenssiä.
Vihreiden kannatus Prahassa on pahasti laskussa, täydellinen piittaamattomuus öljyn ja hiilivoiman haitoista vallitsee. Ja päivittäistavaroissa kaikki on yksittäispakattua, lihansyönti on uskomatonta, dieselinkatkuiset pilvet ajelehtivat kaupunginosasta toiseen. Tuntuu että tästä emme kyllä selviä.
Oletko huomannut kuinka kammottavaksi tämä uusi maailma on muuttumassa? Kun olet väsynyt liiasta työstä ja valojen ärsyttämä niin mietit tätä aikaa. Eivät mitkään rajat eivät pitele tätä uudenlaista työtä. Jos itse et jaksa, ee ei päästä otteestaan, ei missään.
Valosaaste on tähän vuodenaikaan pahimmillaan. Enkä edes viitsi luetella näitä käsittämättömiä valosaasteen levittämismahdollisuuksia.
Me olemme kyvyttömiä suojautumaan näiltä hyvinä pidetyiltä asioilta, kuten valolta ja haastavalta työltä.
Is the 24 hour light and work killing of “life on the Earth” - http://www.lightpollution.org.uk/
.
Tuoreita tomaatteja ja omatekoista salsaa. Miksi haluankin niin, että tuore tomaatti vain lämpenee mutta ei paistu ? Haluan, että tomaatin tuoreus säilyy, samalla kun se lämpenee. Kymät, raakat jääkaappitomaatit vihlovat paitsi hampaita, myös kitalakea ja selkärankaa. En halua käyttää salsaan noita ikkunalla kypsyviä, vähiin käyviä kasvihuonetomaattejani, sen pohjaksi käytän tomaattimurskaa. Tuore ja lämmin minitomaatti salsakastikkeen päällä.
Säilötty ja tuore. Aivan kuin siinä kiteytyisi jokin näistä ruuanlaiton klassisista oppositioista, makea ja suolainen, hapan ja imelä, sekä monet muut vastakkaiset parit, joista Levi-Strauss innostui kulttuuriantropologiassaan. Ehkä näiden, kaikessa ruuanlaitossa vakuttavien oppositioiden vuoksi täysin vieraan kulttuurin ja maanosan ruoka yleensä voi olla nautittavaa. Että löytää suussaan vastakohtaparin, ja tuntee että homma on hallussa ja voi nielaista.
Tattikeitto menee tässä sunteessa kaiken edelle. Kuivatusta tatista tulee liemi. Otan kirjahyllystä ylhäältä lasipurkin, siitä kutistetun pään viereltä, ja murennan sen liemeen kiehumaan. Pakastearkusta otan jäätyneen möykyn herkkutatteja ja sulatan sen hiljakseen pannulla. Niin se vaan on, että liemeen sopii kuivatun sienen maut, taustaksi, joka saa tuoreet ja kermaiset herkkupalat maistumaan.
-
Kun Kirjoitan
Kun Kirjoitan on remontissa kuukauden.
RistoNp
rniemi@campus.jyu.fi
- Saat suosikkisi firefox -selaimeen aikakauslehden näköiseksi, jatkuvasti päivittyväksi, lukemistoksi.
