99%:sesti riittää laiturille tuleminen

”Itse en voi käsittää niitä ihmisiä, jotka viitsivät juosta rantaan huutamaan ja räyhäämään. Jos haluaa kalamiehet pois ”omasta” rannasta niin 99%:sti riittää se, että näyttäytyy kalastajille. Sen verran hyvin rannikon väki on onnistunut kalastajat pelottelemaan.

Meillä on mökki samalla suunnalla, jossa ko. välikohtaus sattui. Mielestäni veneellä liikkuvien kalastajien käytös on aika moitteetonta mökkiläisiä kohtaan. Meidän mökin vieressä on hyvännäköinen etelään päin aukeava kaislikko, jossa käy keväisin ja syksyisin keskimäärin viitisen venettä kalassa per päivä. Suunnasta, josta kalaveneet pääsääntöisesti tulevat ei näe meidän laituria eikä kovin hyvin rakennuksiakaan. Siinä vaiheessa, kun vene saapuu kohtaan, josta he havaitsevat mökin ja rannalla olevat ihmiset loppuu kalastus välittömästi ja veneen kuljettaja lähtee ajamaan ”karkuun”. Monesti olen yrittänyt päästä rantaan kysymään miten on hauki purrut, mutta kertaakaan en ole päässyt rantaan saakka ennen kuin vene jo katoaa kauemmaksi. Meidän mökiltä kukaan ei tule koskaan huutamaan kalamiehille, mutta onhan se ihan kiva, että laiturin edustalle ei tulla heittämään, jos mökillä ollaan paikalla.”

 

Mainokset

Korvasienet, myrkkynännit

korvas_rintaKorvasienet pilkistelevät siellä, missä metsä on parturoitu ja maata rikottu. Nännit näkyy. Kenen rinnalta te nousette poimittaviksi, te koskettelusienet. Joskus olen silmäkulmastani havainnut, kuinka nopeasti te voitte vetäytyä takaisin maan alle jos haluatte.

Korpien kulkijat, mitä kerrotaan korvasienistä? Mitä muuta, kuin että ne ovat ruskeita syyliä, maan alla kuuntelevien korvia tai äidin myrkkynännejä. Jos metsän pinnalta otetaan paita pois, iho nostaa nänninsä jos pitää poimijasta.

Joka tapauksessa tähän aikaan vuodesta kannattaa puhua korvasienistä, mitä enemmän niistä puhuu, sitä paremmin niiden myrkky haihtuu. Muutamia olen kerännyt kirjalijatalon nurkalta, niitä ei tarvinnut ryöpätä lainkaan. Mitä enemmän niitä koskettelee, sitä enemmän ne kiihottuvat metsissä, kunnes rauhoittuvat ja palaavat maan alle.

Henkilökohtaisesti, Riston korvasienirisotto odottaa vielä täydellistä reseptiään. Ja niille, jotka pitävät enemmän sipseistä, totean että ne ovat jalkasienten sukua.

Kylmän ja lämpimän taistelu

KevänTaistTaistelua käydään nyt niin ilmatilasta kuin maaperästäkin. Tänä keväänä taistelut ilmatilasta ovat olleet dramaattista seurattavaa. Maalauksessa Franz Lehmann tavoittaa kylmän ja lämpimän välisen sodan, suhteet kasvillisuuteen sekä maaperän hedelmällisyyteen. Jopa vesielementti on mukana.

Räntäsateet, keskitykset lumikuurojen muodssa, aamuisin salaa vallattu maa, routainen. Toisaalla aurinko tykittää isolla kaliberilla, niin että sitäkin saa varoa. Poltin naamani vappuaattona, kun oleskelin varomattomasti paahteisella seinustalla.

Taistelua on käyty pitkään myös maalla ja vesialueilla. Kalat pysyttelevät poteroissaan niin kauan kun vesi on alle 7 asteista, sitten ne ryntäävät matalikoille kutemaan. Niin kauan kun lämpötila on alle kymmenessä, vain ruoho ja muut ylivuotiset, maaperässä piileskelleet sipulit puolustavat jo vallattuja paikkojaan. Mutta siemenet pysyttelevät hiljaa niin kauan kun maan lämpötila kohoaa, ja maihinnousu alkaa.

 

Mahlasimaa

mahlakourutTämänvuotisessa mahlassa ei ole makeutta niin kuin viimevuotisessa, tuoreeltaan nautittuna se silti on pehmein vesi mitä maassamme saa. Kaukana kalkkialueilla vesi on tosin vielä pehmeämpää, mutta onhan koivun mahla enemmänkin kuin mineraalivettä. Kaikessa elävässä on jotain samaa: medellään nuo koivutkin ruokkivat oksien päässä olevia silmuja. Se muistuttaa siis maitoa.

Joistain syystä viime vuotinen, miedosti käytetty mahlajuomani maistui kumissilta, käyneeltä tammanmaidolta. Myönnän, että uteliaisuuteni ei riittänyt, vaan kaadoin juoman pois.

Kerrotaan, että viikinkien sima oli nimenomaan mahlasta ja hunajasta käytetty juoma. Eurooppalaiset viinintuntijat ovatkin kehottaneet skandinaaveja luopumaan nykyisistä marjaviineistään ja hakemaan mahlan ja hunajan mahdollisuuksia.

Nykyisessä simassa arkaaisin muistuma on ehkä siinä, että se on käynyt vain hieman. Mahlajuomankaan ei tulisi käydä enempää, kuin säilymisen kannalta on välttämätöntä. Tämä taas riippuu siitä, juodaanko sima kesällä vai kypsytetäänkö sitä talveen asti. Taannoin löysin maakellariin unohtuneen mahlajuoman, jossa oli jopa rutikuivan kuoharin piirteitä. Mutta sitäkin vaivasi tammanmaidon vivahde.

Nyt tuntuu, että mahlajuomassa olisi edettävä rohkeasti kumissin suuntaan, tai löydettävä käymisprosessin parantamiseksi jotain hapanta. En käyttäisi sitruunaa, enkä mielelläni edes raparperia, koska niistä tarttuva makujälki on liian tuttu. Jotain täytyy etsiä, haettava tietoa kumissin tekemisen taidoista, tai villiyrttien käytöstä viineissä.

 

Tätä on roudan sulaminen

MuseSulaminen

Nyt on se aika vuodesta. Kohta Nuuskamuikkunen palaa, kunhan etelätuulet tulevat. Hänen toinen nimensä on Dionysos, joka palaa talven jäkeen ja thyrsossauva alkaa vihertää, koittaa soidinmenojen aika. Hänen kolmas nimensä on Pellonpekko, joka tulee nostaa lumen helmaa, löytää pälven pillun.

Talven väistyminen, neiti Kevät. Rakkaus tulee ja koskettaa, saa ihosi värisemään, olet sulkapukuinen. Kevätlaulu, kevytmieli. (Kuva Muriel Bellefour)

 

Hotelliaamiaisten tuunaus

Avainsanat

, , ,

COVER48

Kuinka tuunata ja kehitellä hotellin aamupala oman mielelen mukaiseksi ilman, että käyttäytyy huomiota herättävästi ? Jos et pidä jääkaappikylmistä tomaateista, ne voi kuumentaa mikrossa – ja jos rohkeutta riittää, niin jopa paistaa juuston kanssa. Mihin kaikkeen leivänpaahdinta, mikroa ja kiehuvaa vettä voi käyttää ?

Tosin helsinkiläisen  Hotelli Arthurin leivänpaahtimen vieressä on kielto, sallittu vain leivän paahtamiseen. Kaiken kieltämisen sijaan toivoisin paahtimia, joilla voisi valmistaa lämpimiä juustoleipiä. Nykyään on  tarjolla vain kahta juustolaatua, pyöreää ja neliötä. Nuo juustot olisivat paahdettuina parempia.

Savustettu muikku, graavilohi ja nykyään lähes suolaton maustesilli sopivat erittäin hyvin munakkaan kupeeseen.  Asetelma on niin perinteinen, että sitä on turha esitellä enempää.

Kurkkulohkojen kanssa voi kokeilla yrttisuolaa ja maustamatonta joughurttia, jota löytyy kaukaa puuro, hillo osastolta.

Vanha kikka on tomaattimehun maustaminen worshester-kastikkeella ja ripauksella sokeria. Juomien puolella on tekemistä, varsinkin omenamehu tuntuu muuntuvan helposti moneen suuntaan. Raastettu kurkku sopisi mainiosti, mutta sitä ei ole koskaan tarjolla eikä raastinta näkyvillä. Hillojen joukosta löytyy joskus minttu. Sen avulla olen joskus piristänyt kurkkulautastani, ja terävöittänyt omenamehun.

Monihedelmäinen mehu on usein aromikas, appelsiinimehu parhaimmillaan tuoretta, mutta tuunailuni on vasta alkua; opettelen vähempiin leipiin ja vältän huuhtomasta kaikkea alas kahvilla.

Lumi sulaa kuin sokeri

melReaTaideteos on tehty sokerista ja antaa sulamassa olevan lumen vaikutelman. Siinä on käytetty kidesokeria ja pölysokeria sekä sulatettua sokeria (Alisa Ward). En tiedä, millä tavalla nuo pälviä muistuttavat sulaneet läikät on tehty, ehkä lakritsista.

Tällaisenkin keväisen jälkiruuan haluaisin tilata sokerileipurilta. Haluaisin enemmän säikeisyyttä noihin pälvikohtiin, mutta millainen kemiallinen reaktio saisi lakritsin rapean karvaiseksi ?

Ruoka ja venäläinen kirjallisuus

Sanotaan, että venäläisistä klassikoista vain Dostojevski ei maistanut mitä söi. Kun William Burroughs myöhemmin listasi mahdottomien kirjojen kirjastoa,  siihen kuului myös ajatus Dostojevskin keittokirjasta, mahdoton ja ristiriitainen.

Karamazovin veljeksissä Dimitri Fedorovitsh innostuu tilaamaan juhla-aterian (Osa III, kahdeksas luku: Äkillinen ratkaisu). Yhtenä ruokalajina hän mainitsee strassburgilaiset piirakat. Myöhemmin näitä piirakoita on jäljitetty, mutta ainakaan Ranskassa sellaisia ei tunneta.

Dostojevskin romaaneissa ei ruualle ole sijaa,  se tietysti saa pastissien kirjoittajan suunnittelemaan ruokakuvausta Dostojevskin tapaan. Haaste oli kuitenkin liian iso, vaikka kehittelisin pastisseja kuin piirakoita, silti se jäi minulta tekemättä.

Seuraavassa on vanha kokoelmani ruokailun, kokkauksen kuvauksista venäläisestä kirjallisuudessa. Pastisseja resepteineen on kattauksessa myös.

Arojen leipä (Aitmatov pastissi)

Blinejä majatalossa (Gogol pastissi)

Blinejä, piparjuurta, vuolukermaa (Gogol)

Borssikeitto pojalle (Tsehov pastissi)

Huonoa ruokaa ja paljon viinaa (Gogol)

Keskustelu maalais- ja kaupunkilaisruuasta (Gogol)

Haukea heinämiehelle (Tolstoi pastissi)

Läpikuultavat pelmeenit (Jevtusenko)

Keitoista huonoin (Gogol)

Futuristinen ruoka neuvostokeittiössä (1922)

Terveellinen ruoka neuvostokeittiössä (1927)

Ostereita ja nälkäinen poika (Tsehov)

Soppaa ja nälkäinen poika (Tsehov)

Haave lihasta (Tsehov pastissi)

Kekkerit ruoka-pulasta kärsivässä Moskovassa (Pasternak)

Peruna (Zamjatin)

Vallankumous tulee keittiöön (Zamjatin pastissi)

Joulupaasto (Savaljov)

Blinejä, piparjuurta, vuolukermaa (Gogol)

”Tekijän täytyy tunnustaa, että hän kadehtii eräiden ihmisten ruokahalua ja vatsaa. Häntä eivät ollenkaan kiinnosta kaikenlaiset Pietarin ja Moskovan ylhäiset herrat, jotka kuluttavat aikansa miettimällä, mitä söisi huomenna ja mitä keksisi päivällispöytään ylihuomiseksi ja jotka eivät ryhdy tällaiseen päivälliseen ennen kuin ovat pistäneet suuhunsa pillerin, herrat jotka nielevät ostereita, merihämähäkkejä ja muita hirviöitä, ja sitten saavat lähteä Karlbadin tai Kaukasian kylpypaikkoihin.

Ei, nämä herrat eivät ole herättäneet hänessä milloinkaan pienintäkään kateutta. Mutta keskinkertaiset herrat, jotka tilaavat tässä majatalossa sianliikkiöitä, seuraavassa porsaspaistia, kolmannessa sammen möhkäleen ja sipulin höystämää palvattua makkaraa ja sitten istuvat ruokapöytään niinkuin eivät olisi mitään maistaneetkaan, olipa mikä aika päivästä tahansa, ja joiden hampaiden välissä sitten alkaa tirskua ja porista sterlettiliemi mateineen ja mätineen ja joiden on vielä saatava kalapiirasta tai monnikukkoa, – näille herroille on totisesti suotukadehdittava taivaan lahja!
Tsitsikov kapeita puuportaita majatalon avaraan eteiseen, avasi narisevan oven, näki edessään paksun eukon, jolla oli kirjavat karttuunivaatteet ja joka virkkoi:
– Tänne näin hyvä herra!
– Huoneessa hän tapasi pelkästään vanhoja tuttuja, joita ei kukaan voi Olla tapaamatta näissä teitten varsille viljalti rakennetuissa puisissa majataloissa: mustuneen teekeittiön, sileiksi höylätyt mäntyseinät…
-Onko porsasta? Puhutteli Tsitsikov ensi töikseen ovella seisovaa eukkoa.
– On
– Ja sen kanssa piparjuurta ja vuolukermaa?
– On piparjuurta ja vuolukermaa.
– Tuo sitä minulle!
Eukko lähti puuhaamaan ruokaa ja toi lautasen, lautasliinan, joka oli niin vahvasti tärkätty, että törrötti kuin kuiva puun kuori, sitten veitsen, jossa oli kellastunut luinen pää ja niin kapea terä kuin kynäveitsessä, kaksipiikkisen haarukan ja suolakupin, joka ei mitenkään pysynyt pöydällä suorassa.
Tsitsikov alkoi heti tapansa mukaan jutella eukon kanssa. Kyseli kaikenlaista syödessään. Tietenkin hän halusi kuulla, ketä tilanomistajia näillä tienoin asuu. Ja saa kuulla eukolta että hieno Sorbakevits asuu täällä ja vielä hienompi Manilov. Tämä käskee heti keittää kanan, tilaa vasikanpaistia, ja jos talossa on lampaanmaksaa, niin käskee tuoda sitäkin ja kaikkea hän vain hiukan maistaa. Mutta Sobakevits tilaa vain yhtä ainoaa lajia, eikä siitä jää sitten kerrassaan mitään jäljelle, kovistaapa vielä lisääkin samaan hintaan.

Tsitsikovin näin puhellessa on porsaspaisti pian syöty. Kohta ulkoa kuuluu rattaiden tärinää, ja sieltä tulee eräs vanha tuttu jonka kanssa he alkavat juomaan kilpaa shampanjaa.”

(Gogol Kuolleet sielut s.65-66)

Luminen Moskova 1908

Avainsanat

,

snowMoscow4Vanha filmi vuodelta 1908 kertoo paljon.

Talvinen Moskova ruuhkautui vossikoista, rekiä vetävistä hevosista. Ihmettelin taannoin kun luin Tsehovin novellia, jossa unen puutteesta kärsivä vossikkakuski kuvattiin yltä päältä lumiseksi. Se oli totta! Tästä filmistä näkyy kuinka knallihattujen lierille tosiaan kertyi lunta. Huolestuttavampaa on huomata, että monen hevosen selkä on myös lumessa – eli niillä ei ole ollut lämpimiä vällyjä seisoessaan.

snowMoscowSieni2

Tämä torikuva, kuivattujen tattien markkinat, miellytti minua erityisesti. Olen juuri hauduttamassa tattirisottoa, ja kuivattut tatit vahvistavat mukavasti makua. Kuivattua tattia oli moskovalaisella torilla valtavat määrät.

Lumiset polut olivat tuohon aikaan kapeita, käsin lapioituja ja joskus hevosella aurattuja. Ne näyttävät huolellisilta ja lumivallien kauneuteen kiinnitettiin huomiota.

snowMoscowPiha1