Hauduta, älä keitä seljankaa

Gogolin Kuolleissa sieluissa edelleen syödään, nyt Nozrevin luona ollaan sielujen ostoksilla ja saadaan huonoa ruokaa ja paljon viinaa:

Tapaamassa isäntää, joka yrittää myydä vieraalle puolikuntoista posetiivia.

Kun oli ensin haukattu pari viipaletta sampea, käytiin viiden tienoissa pöytään. Päivällinen ei varmaankaan ollut päässyt isäntämme elämässä erikoisen tärkeälle sijalle. Ihmiset, joilla on taipumus toimia huolimattomasti keittiössä,  heillä ei kaapissa saa olla mitään vanhentunutta, sillä he käskevät heittää kaiken pataan. Sinne menee nihkeää kaalta, jo kutistuneita porkkanoita ja itäneitä sipuleita. Pahinta ovat ylivuotiset suolakurkut.

Isäntämme kehuskeli saaneensa markkinoilta erikoisen hienoja vehnäjauhoja. Mutta meille ei silti tarjoiltu niistä leivottuja piirakoita, ei, saimme lihaseljankaa jonka liemessä oli maku varmaankin edellisen vuoden markkinoilta tuodun kurkkutynnörin suolaliemestä.

Eteen tuotiin kattilallinen tukevaa keittoa, josta jo ensi lusikallisesta pelkkää lientä huomasi kuinka huolimattomasti se oli laitettu. Etikkainen maku kavalsi mitä kaapista oli löytynty, ylivuotisesta suolakurkusta oli tullut niin kirpeää ettei sitä muuten pysty syömään. Stä heitetään runsaasti seljankaan.  Asiaa on yritetty korjata kiehuttamalla keittoa, ja se on tietysti tärvellyt muut ainekset. Tekisi mieli muistuttaa kokkia, että seljanka on valmistettava hauduttamalla saviruukussa, ei kiehuttamalla sitä pilalle.

– Tästä kaadetaan herralle hyvää madeiraa, sellaista ettei se parempaa ole juonut itse sotamarsalkkakaan.

Madeira oikein poltti kurkkua, kauppiailla kun on tapana terästää sitä sekoittamalla joukkoon rommia, joskus jopa pirtua,  koska isännät ovat tyytyväisiä kun humaltuvat helpommin.

Lopuksi Nozrev vielä käski tuomaan pöytään aivan erikoislaatuisen pullon, joka muka oli yht´aikaa sekä burgundilaista että samppanjaa. Hän kaatoi hyvin touhukkaasti kumpaankin lasiin, oikealle ja vasemmalle, Tsitsikoville ja langolleen. Tsitsikov tuli kuitenkin tehneeksi sen huomion, ettei Nozrev pitänyt itsestään yhtä hyvää huolta. Hän päätti olla varovainen; kun Nozrev puhui innokkasti langolleen tai täytti hänen lasiaan, käytti Tsitsikov hetkeä hyväkseen tyhjentääkseen oman lasinsa lautaselle. Pian tuotiin sitten pöytään pullo pihlajanmarjalikööriä, jonka Nozrev vakuutti maistuvan aivan kermalta, mutta joka, kumma kyllä haisi vain sikunaöljyltä.

Tämän jälkeen juotiin vielä erästä likööriä, jonka nimikin oli hyvin vaikea ääntää, ja jota isäntä itsekin kohta nimitti jo aivan toisella nimellä.

     Gogol: Kuolleet sielut s.82

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s