Siemenarkistossa ihminen tajuaa pienuutensa, varsinkin kun huoman miten paljon suurempia siemenet ovat minuun verrattuna. En tarkoita vain männynsiemeniä, vaan yhtä hyvin rucolaa tai porkkanaa. On vain asetettava ne oikeaan aikaperspektiiviin, longtermistiselle jatkumolle, jossa huomaan kutistuvani alle sadan vuoden jaksoa, mutta siemenet voivat yltää ajassa korkealle yläpuolelleni.
Siemenarkistoni on saanut nimensä arkistointikorttien laatikosta, sellaisesta johon tutkijat aikoinaan latelivat sitaatteja, sivunumeroita ja huomioita. Arkistolaatikko järjestettiin, ei aakkosjärjestykseen, vaan tutkimuksen lukujen mukaan. Nyt kerään siihen siemeniä pieniin kirjekuoriin, pitäen mielessäni kysymyksiä: mitä kerään, miksi kerään ja mitä varten. Kaikki ne muistuttavat myös miten pientä, pääosin turhaa on tällainen siementen kerääminen. Muualla se tehdään niin paljon paremmin.
Siemenpankeissa on maailman geenivaranto, ja lukuisat kasvilajit eri versioineen. Lähes mikä tahansa kasvi pystytään palauttamaan eläväksi. Ongelma onkin se, löytyykö paikkoja, jotka vastaavat kasvien vaatimuksia. Huippuvuortenkin geenipankki on käymässä turhaksi, jos ikirouta sen ympäriltä sulaa. Siemenkokoelmat tietysti säilyvät syväjäädytettynä holveissaan, mutta entä ne herkät, arktiset lajit, lähimaastossa. Jos jokin pohjoisten alueiden erityiselle kanervalajille ei ole sopivan kylmää, geenipankista haetut siemenet eivät kasva kanerviksi enää missään.
Tämä ei ole siemenpankki, se on vain muutamia lajikkeita sisältävä kortisto. Se keskittyy luonnon kannalta vähäiseen vihannesmaahan. suuressa kortistossa se kuuluisi agrobiodiversiteetin osastoon. Vaikka kotipuutarhoissa diversiteetti on kaupan siemenhyllyjä laajempi, silti kato on melkoista.
Lähes kaikki siemenet, joita viljelijät, puutarhurit ja keittöpuutarhoiden laittajat kylvävät ovat geneettisesti kapeita, koko Euroopalle massatuotettuja siemeniä.
Avopölytys, jota harrastajat vaalivat, saattaa osoittautua korvaamattoman tärkeäksi. Sitä ei tiedä kukaan. Mutta toisin kuin labrat ja geeniverstaat, avopölytys on kuin avoimen koodin kehittämistä. Se tapahtuu koko ajan yhteydessä pölytysympäristöön. Sekä maaperään ja paikallisiin vaihteluihin.
Voi olla että meiltä maatiaislajien kylväjiltä katoavat silti nämä omat viljelypaikat ja koko homma on ollut turhaa. Tai sitten pohjoisempana löytyy tulevaisuudessa, ehkä sattumalta joillekin maatiaissiemenille paikkoja ja olosuhteita.
uuden ajan kasvit ja metsäpuutarhat 