Miinavainaan suoalueet

Vesi palaa Joensuon turpeeseen nousseseen männikköön.

Miinavainaansuolle ei kannata aloittelijan tulla, sinne ei ketä tahansa hyväksytä.

 

Tunnelointi ja tsekkien rahavirrat

En nyt puhu niistä tunneleista joita voi tehdä kaurapuuroon voisulaa varten, vaan tsekkihallinnon pahemmasta puolesta ja tunneloinnista. Se on poliittista kähmintää, joka ei nouse pintaan mutta se imaisee rahat ja vallan.  Pinnan alla on häikäilemätöntä vallan käyttöä.  Siellä epäillään olevan  monia kommunisteja, jotka juuri romahdusta ennen katsoivat oman etunsa, polttivat arkistoja ja kähmivät omaisuuksia. Samassa rihmastossa on myös uusia talouspelureita, eikä koskaan voi aavistaa missä on tunneli, joka imaisee yleiseen hyvään satsatut varat.

Viisi vuotta sitten kirjoitin täällä Prahassa tunneloitavasta autobaana-hankkeesta, Nyt kuulin Danielilta, että hankkeen budjetti on paisunut viisinkertaiseksi, ja homma on yhä kesken.

Skeittarit ovat kuulemma ottaneet autobahnan pätkiä käyttöönsä. Radat ovat sitä kokoluokkaa, että siellä voi kuitenkin olla hengenvaarallista temppuilla. Ja toisaalta, asetelma on kuitenkin varsin koominen.

Tunneloinnin tsekkihistoriassa synkin jakso olivat kommunistisen hallinnon näkymättömät verkostot, salakuuntelu, urkinta ja paranoiaa lähenevä epäluottamus ihmisten kesken.

Martin epäili, että kaikkien nimien paljastaminen oli pahimpien tekijöiden ovela temppu. Kun pahamaineinen Turvallisuuspoliisi lakkautettiin 1990, niin pian julkaisiin kaikkien salaista yhteistyötä tehneiden nimet. Niitä oli valtavasti, koska listassa ei ollut mitään erottelua varsinaisten urkkijoiden ja neutraalien myötäilijöiden välillä.

Kansa halusi paljastusta, ja tunneloijat tiesivät sen, paljastukset vedettiin niin överiksi, että todelliset tekijät pääsivät piiloon. Monet ovat yritysjohtajia, koska heillä oli kuitenkin erittäin tärkeää tietoa teollisuudesta – ja pääsy varoihin.  Sitten kun firmoja alettiin perustaa, kenenkään ei tarvinnut selvittää mistä raha oli peräisin.  Jostain tunneloinnista johtuen laista puuttui pykälä, joka olisi edellyttänyt laillista rahaa firmoihin.

Tästä taustasta johtuen tunnelointi voi hyvin ja pahuus vahvistuu siellä näkymättömissä.

Caesarin elkeet ja salaatin kruunaus

Caesar-salaatin valmistamisessa parasta ovat ehkä ne pöydän ääressä tehdyt eleet salaattikastiketta valmistettaessa. Luulin pitkän aikaa, että Caesar tarkoittaa nimenomaan ruokailijoiden edessä näyttävin elkein pyöräytettyä salaattikastiketta. Huoneen lämpöiset munat, oliiviöljy, sardiinit, sitruuna, parmesaani ja taikasauva. Sitten dressing ja salaattiainesten ylle heitetään verho.

Minulla näihin elkeisiin ei olisi varaa vieläkään, vaikka pientä edistystä on tapahtunut siihen hellyttävän ensimmäiseen omaan Caesar-salaattiini. Oli lauantai-ilta ja dressing tarkoitti jotain muuta kuin kastiketta. Valkoviini otettiin jääkaapista, kaikki oli ostettua sekä varovaista. Miten salaatinlehdet ja krutongit olivatkin niin kuiva yhdistelmä, kanamunan lohkotkin tarkertuivat kitalakeen – ja minä keisarin elein purskottamassa huonoa valmiskastiketta kaiken ylle. Silti se oli olevinaan hienoa.

Myöhemmin taas toimin liiankin reippain ottein, tempaisten puutarhasta pari kourallista vihersalaattia jonka kitkeriä osia en huomannut poistaa, mukaan vielä kourallinen rucolaa ja kesäkaalin suikaleita. Kaikki siis väärin. Ja ruokailijat saivat itse purskottaa annokensa ylle valmiskastiketta.

Vähitellen olen vasta tutustumassa salaatinlehtien eroihin, ja Caesar-salaattiin kuuluu mieto ja mehukas roomansalaatti tai vastaava. Ei mikään lollo rosso.

Paahtoleivästä uunissa rapeutetut krutongit ovat joskus jääneet pehmeiksi sisältä, ja vielä kun palat ovat isoja ja niitä on liikaa – niin, jaksavatko ruokailijat kiitellä kohteliaasti sellaista salaattia. Nyt olen oppinut etenemään leipäpala kerrallan – rapeat ja valkosipulilla sivellyt paahtoleivät krutongeiksi paloiteltuina – niin että ainekset ovat jokseenkin balanssissa.

Tarinan mukaan Caesar-salaatti oli aikoinaan joskus 30-luvulla Hollywoodin favourite. Ainekset olivat keittiössä improvisoituja, ja toivottua glamouria saatiin siten, että kokki tuli pöydän luo valmistamaan kastikkeen.  On totta, että kastike olisi parempaa, jos se hieman vetäytyisi ensin. Näyttävästi sauvasekoittimella tehty kruunaus on kuitenkin koko salaatin idea, kunhan vain tuon kastike-sanan tilalle löytyisi joku dressing, tai vastaava ilmaus.

 

Usvasta hahmottuu saaria

Kesä pakenee etelämmäksi ja meren turviin, siellä vedet ovat lämmenneet eivätkä hetkessä viilene.

Haluaisin merikarvialle, se on paikannimi mutta voisi olla muutakin, en taida päästä merelle kalaan, kaverit eivät halua tietää mitään merikarviasta, eikä lumoavaan Turun saaristoonkaan ole menemistä. Niin, olen lukenut Monika Fagerholmin lyyrisiä meri-esseitä joista haluauaisin kirjoittaa ja lisäksi mielessä on Hans Ruinin 50-luvun saaristoesseet – Fagerö. On kuvaavaa että sen nimistä saarta ei ole enää olemassa.

Näin on vilkuiltava ympärille keskisuomessa, jossa kesä on jo päätetty vähin äänin lopettaa.

Siis kesä pelastautuu merelle. uuden otsikkokuvan figuuri on peräisin Korin Faughtin maalauksesta.

Rabelais kehuu kirjaansa

”Etsikää minulle millä kielellä tahansa, mistä aiheesta ja tieteestä tahansa se kirja, jolla on sama voima, teho ja vaikutus kuin tällä, niin tarjoan puoli tuopillista sisälmyssylttyä. Ette löydä, hyvät herrat, ette. Tämä on kirja ylitse muiden, vertaansa vailla ja ainutlaatuinen. Siitä pidän kiinni viimeiseen hengenveroon asti, en vain oikeutena, vaan yksinoikeutena. Ja jos joku muuta väittää, hän on huijari, predestinaattori, petkuttaja ja harhaanjohtaja.” (Rabelais)

Bahtin: Rabelais, keskiajan ja renessanssin nauru
”Torin ylistykselle tyypillisen ylettömän superlatiivien kasaamisen lisäksi tässä kohdassa käytetään koomisen totuuden todistamiselle ominaista keinoa — koomista panttia ja valaa: sille joka esittää paremman kirjan kuin tämä. Kronikan tekijä lupaa “puoli tuopillista sisälmyssylttyä” (ts. siselimiä, suolia); siitä, että parempaa kirjaa ei ole, kirjailija on valmis pitämään kiinni vaikka viimeiseen hengenvetoon asti, yksinoikeutena. Tällaiset parodis-ironiset pantit ja valat ovat torimainoksille luonteenomaisia.

Erityisen huomionarvoinen on “puoli tuopillista sisälmyssylttyä” (tekijan pantti). Syltty (les tripes) esiintyy lukuisia kertoja Rabelaislia ja koko groteskin realismin kirjallisuudessa (sanaa tripes vastaa latinassa sana viscera). … Vaikka sisälmykset pestiin kuinka huolellisesti, niihin jäi yli kymmenesosa ulostetta syltyn kokonaismäärästä, mikä siis syötiin syltyn mukana. Tällaista oli syltty (tripes).
…
Rabelais’n aikaan viinilasia kumottaessa käytettiin tavallisesti katumuspsalmin sanoja: “Jumala, Juo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna sisälleni (in visceribus meis) vahva henki”, viinihän huuhteli suolet (viscera). Mutta asia on mutkikkaampi. Sisälmykset ja suolet liittyivät eritteisiin ja ulosteisiin. Vatsa ei myoskkän vain syö ja niele, myös se itse syödään ja niellään (syltty on ruokaa). “Juomaveikkojen keskustelussa” (Gargantuassa) yksi keskustelija sanoo toiselle valmistautuessaan kumoamaan lasin viiniä: “Jos teillä on jotakin asiaa joelle, niin antakaa tämän viinilasillisen, joka huuhtelee sisälmyksenne, tehdä se puolestanne” (sisälmyksethän pestiin tavallisesti joessa), millä hän tarkoittaa sekä heidän syömiään sisälmyksiä että heidän omaa vatsaansa. Sisäelimet liittyvät myös kuolemaan, teurastukseen ja murhaan (esim. sanonta “avata vellipussi”, ts. tappaa, puukottaa). Ne
liittyvät myös syntymään: vatsa synnyttää.

Rabelais loi erinomaisen naurusinfonian “syltyn” ambivalenttien ja erilaatuisten merkitysten leikistä.

Tekijan pantti “puolituopillista sisälmyssylttyä” ei merkitse vain vähäarvoista (kaikkein halvin ruokalaji), “sontaa”, vaan myös elämän, sisikuntaa (merkityksessä “suolineen ja sisälmyksineen”). Tämä kuva on ambivalentti, täynnä kaksimerkityksisyyttä.

Kuvaava on myös sitaatin loppu. Ylistyksen jälkeen kirjoittaja siirtyy kiroamiseen (torin ylistyksen kääntöpuoli): ne, jotka ovat Kronikoista toista mieltä, leimataan “huijareiksi, predestinaattoreiksi, petkuttajiksi ja harhaanjohtajiksi”. Kaikki kiroavat merkitykset kohdistuvat erityisesti niihin, jotka syyllistyvät harhaoppisuuteen, niihin jotka tuomittiin roviolle. Tässä jatkuu leikki vakavilla ja vaarallisilla asioilla: tekijä ei suotta rinnasta Kronikoita Raamattuun ja evankeliumeihin, tässä hän myös kirkon tavoin syyttää kaikkia toisinajattelijoita harhaoppisuudesta tähän sisältyvine seuraamuksineen. Tallä rohkealla alluusiolla kirkkoon ja sen
politiikkaan oli ajankohtainen merkitys. Siitä todistaa ensimmäinen kirosana predestinaattori (predestinate urs), mikä selvästi tarkoitti protestantteja, jotka tunnustivat ennaltamäärätymisen.”

kevätpäiväntasaus, paniikki ja kevätkiima

Erään tarinan mukaan juuri kevätpäivän tasauksen hetkenä kokoontuu lintujen istunto jossa kukin valitsee kumppaninsa – siis eräänlainen projekti-palaveri ennen kevätkiimaa. Tarina palautuu kauas renessanssi-ajan Englantiin, joten ei ole ollenkaan varmaa mitä tuossa lintujen istunnossa sovittiin. Sovittiinko jo parisuhteista, tai vain yleisistä puitteista ja esimerkiksi siitä, että kevätkiimassaan linnut eivät ylitä lajirajoja.

Ehkä tarinassa lintujen projektipalaverista ennen kevätkiimaa on kuitenkin kyse ihmismielestä. Klassisessa kuvastossa pikkulinnut, ja niiden sinne tänne lentelevät laumat ovat levottoman ja asettumattoman halun pyrähtelijöitä.

Tämä on helppo uskoa, kun katsoo ulkona puskassa pomppivia pikkulintuja. Levottomimmatkaan näppis- tai kaukosäädinaddiktit eivät yllä siihen jatkuvaan rauhattomuuteen mikä pikkulintuja vaivaa. Halun kohde, talipallo, ei rauhoita vaan saa ne vaikuttamaan tyytymättömiltä.

Keväällä tuo lintujen levottomuus on vaarassa tarttua ihmísiin, kevätpäivän tasaus on kosmisen balanssin hetki, jolloin sovitaan puitteet joihin kevään fiilisten tulee sitten asettua.

aufs sofa

aber ich will endlich aufs sofa

valkTeksti

puita uuniin

Rankakuu, risukuu
tammikuu, tukkikuu

Kuvassa näkyvistä pienistä reijistä kurkkii joskus pieniä pojan päitä. Salaisten tarkkailuluolien suuaukot ovat muuten piilossa, paitsi meidän puutarhaan päin ne näkyvät. Salainen tarkkailukolo on tien risteyksessä niin että ohikulkijat eivät näe mitään. En kerro osoitetta, koska minäkin aion mennä sinne.

Kun poikien into suuntautuu muualle, teen sinne kunnon jääveistoksen: jäästä tehtyjä halkoja ja sinisen tulen.
Ehkä sisältä onkalosta hehkuisi sinisen lampun valo.

LUMI kirjallisuudessa

Koska lumi on vallannut Englanninkin, the Guardian julkaisi listan aiheesta  ”Lumi kirjallisuudessa” .

Charles Dickens: Joulutarina

Jack London: Erämaan kutsu, Valkohammas

Peter Hoeg: Lumen taju

James Meek: The People’s Act of Love (2005) ei suomennettu romaani, sjoittuu pikkukaupunkiin Siperiassa v 1919 sisällissodan aikaan.

Sara Wheeler: Cherry: A Life of Apsley Cherry-Garrard.  Kertoo Antarktikselle matkanneen retkikunnan erään jäsenen elämäkerran.

The Snow Tourist, by Charlie English Kertomus maailman puhtaimman, raikkaimman lumen etsimisestä ja matkoista Alpeilta aina Alaskaan asti, lumihiutaleiden tarkastelua, hiihtämistä.

Runous

The Drowned Book, by Sean O’Brien, Teoksessa on mm. runo nimeltä Essay on Snow

Lastenkirjat
Susan Cooper:  Hämärä nousee
Raymond Briggs: Lumiukko
Laura Ingalls-Wilder: Pitkä talvi preerialla