Ruokahetki

(Gogolin tapaan)

Täytyy myöntää, että joillakin herroilla on kadehdittava vatsa ja sen mukainen ruokahalu. Kovin vaikea on kuvata tuollaista herraa sopivan lyhyesti. Aika, jonka kuluessa hän tulee tunkkaiseen majataloon ja kulkee kuistilta eteiseen, saa majatalon rouvan mukaansa, astahtaa ruokasaliin, tervehtii tutut ja käy hänelle osoitettuun pöytään ja tekee tilauksensa, on liian lyhyt. Paljon enemmän aikaa olisi kuvata Pietarin ja Moskovan arvokkaita herroja, kun he käyttävät puoli päivää miettimällä mitä lounaalla söisivät. Samalla, kun he tutkivat ranskalaista menuta ja nielevät ostereita ja merihämähäkkejä, ehtisimme kuvaamaan hyvinkin tarkasti jopa sormien liikkeet; suorana sojottavan pikkusormen sekä peukalon ja etusormen asiantuntevan hankauksen, puhumattakaan pienestä, poskien keskelle puristuneesta suusta.

Mutta nämä nuhjuistet herrat ovat kadehdittavan nopeita, he ovat syöneet herkkunsa ja siirtyneet ovesta ulos ennen kuin resepti saadaan kirjattua. He tilaavat ensimmäisessä majatalossa sianliikkiöitä ja sampanjaa, seuraavassa porsaspaistia ja hapankaalimehua, kolmannessa haukataan sammen möhkälettä ja sipulin höystämää palvattua makkaraa oluen kera. Viimein kun he saapuvat kotiin illalliselle, he istuvat ruokapöytään niinkuin eivät olisi mitään maistaneetkaan.

On siis luonnosteltava nopeasti kun huomaamme tällaisen herran nousevan kapeita puuportaita kohti majatalon avaraa eteistä. Oven edessä seisoo jo paksu emäntä, karttuunivaatteet yllään:

– Onko porsasta?
– On
– Ja sen kanssa piparjuurta ja vuolukermaa?
– On piparjuurta ja vuolukermaa.
– Tuo sitä minulle! Mutta mitä suosittelette alkupaloiksi?
– Pyydän kääntymään tänne, sanoi emäntä.

Kun herramme katsahti sivulleen hän näki pöydällisen isoja levypiiraita ja pieniä piirakoita. Oli lohi- ja sienipiirakoita, maksapiirakkaa ja rasvassa paistettuja lihapiirakoita, oli vaatimattomia paastopiirakoita kaali- tai porkkanatäytteellä, oli pannukakkua, rahkapiirakkaa ja paistettuja blinejä erilaisin läsäkkein; sipulin, unikon, kohopiimän ja kermavoin kera.

– Pyydän nöyrimmästi haukkaamaan, sanoi emäntä.
– Entäs mitä tämä on?
– Munapiirakkaa, virkkoi emäntä.

Kun eukko toi pääruokaa varten lautasen, herramme oli jo syönyt yhteen menoon puolikkaan munapiirakasta. Eukko asetteli pöydälle lautasliinan, joka oli niin vahvasti tärkätty, että törrötti kuin kuiva puun kuori, sitten veitsen, jossa oli kellastunut luinen pää ja niin kapea terä kuin kynäveitsessä, kaksipiikkisen haarukan ja suolakupin, joka ei mitenkään pysynyt pöydällä suorassa.

– Piirakka oli varsin maukasta.
– Entäs blinejä?

Vastaukseksi tähän herramme kääräisi kolme ohukaista yhteen, kastoi ne voisulaan, pisti ne suuhunsa ja pyyhkäisi huuliaan ja käsiään lautasliinalla. Hän katsahti ympärilleen ja huomasi ruokasalin perällä tutun hahmon. Tuskin kellään on niin tuuheaa pikimustaa poskipartaa, kuin Tsitsikovilla. Oitis he syleilivät ja läiskivät toisiaan selälle ja kävivät yhdessä blinien kimppuun, latoen kaksi bliniä päällekäin niin että välistä pursusi suolainen mateenmäti, smetana ja sipulihakkelus. Kyytipojaksi he tilasivat votkaa. Kun tuttavat tapaavat tällaisissa tilanteissa ystävyys on kiinteä, riehakaksin, puhutaan sitä ja tätä, blinejä popsitaan jo kilpaa eikä kumpikaan halua jäädä huonommaksi. Varsinainen yllätys onkin sitten, kun emäntä tuo pöytään porsaspaistin. Eikä toinen halua jäädä toistaan huonommaksi.

Miesten puhellessa oli porsaspaistikin pian syöty, ja herramme ilmoitti emännälle että voisivat valjastaa hevosen. Samalla pöytään tuotiin keko vastapaistettuja blinejä.

– Teillä oli oikein hyviä ohukaisia.
– Kyllä meillä paistaa osataan, kunhan vain saadaan hyviä jauhoja. Mutta mihinkä te hyvä ystävä nyt jo hätäilette, virkkoi emäntä, kun herramme työnsi hänelle setelin käteen – Minäpä laitan teille vähän piirakkaa matkaan.

TATTARIOHUKAISET ELI 24 PIENTÄ BLINIÄ

Puoli pakettia (30g) hiivaa sekoitetaan tilkkaan haaleaa maitoa. Kahden munan keltuainen erotetaan se, sekä puolet maidosta (2 dl) vatkataan hiivan sekaan. Tässä vaiheessa lisätään vehnäjauhot 2 dl ja puolet tattarijauhoista (0,5 dl) sekä ripaus suolaa ja sokeria. Vispaataan taikinaa kunnes se on erittäin paksua tasaista ja sileää. Taikina saa kohota kolmisen tuntia, vehnäjahuopitoisena ja paksuna se lähtee kohoamaan paremmin, siksi loput tattarijauhot lisätään toisessa vaiheessa. Ja taas taikina saa kohota pari tuntia.Nyt taikinaan lisätään keltuaiset 2 dl kuumaa maitoa ja saadaan aikaan lettutaikinasta tuttu vetelyys. Aivan viimeksi lisätään vatkatut valkuaiset. Taikina saa mielellään vielä seistä yön yli, jolloin sen maku vain paranee.
On pidättäydyttävä taikinan sekoittamisesta ennen paistamita.
Blinit paistetaan ohukaispannulla voissa hitaasti kunnes niiden pinta alkaa jähmettyä, silloin ne on aika kääntää. Blinit kohoavat paistamisen aikana kuohkeiksi. Lisukkeet tarjotaan pienistä kulhoista, niin että kukin voi ottaa mielensä mukaan smetanaa, sipulihaketta tai mateenmätiä.

x x x
Tsitsikov alkoi heti tapansa mukaan jutella eukon kanssa. Kyseli kaikenlaista
syödessään. Tietenkin hän halusi kuulla, ketä tilanomistajia näillä
tienoin
asuu. Ja saa kuulla eukolta että hieno Sorbakevits asuu täällä ja vielä
hienompi Manilov. Tämä käskee heti keittää kanan, tilaa vasikanpaistia,
ja jos
talossa on lampaanmaksaa, niin käskee tuoda sitäkin ja kaikkea hän vain
hiukan
maistaa. Motta Sobakevits tilaa vain yhtä ainoaa lajia, eikä siitä jää
sitten
kerrassaan mitään jäljelle, kovistaapa vielä lisääkin samaan hintaan.
Tsitsikovin näin puhellessa on porsaspaisti pian syöty. Kohta ulkoa
kuuluu
rattaiden tärinää, ja sieltä tulee eräs vanha tuttu jonka kanssa he
alkavat
juomaan kilpaa shampanjaa…(Gogol Kuolleet sielut s.65-66)

Arvoisalle lukijalle jää iloksi herkullisen munapiirakan resepti, sillä pääruoka
porsaan, piparjuuriren ja kerman kera tuli syötyä muita jutellessa.