Isä, poika ja kaakao

James Joycen Odysseuksessa isän ja pojan suhde huipentuu öiseen kaakaon juontiin. Isänä tosin odottaa kuin Homeroksen Odysseus, että milloin poikani lähtee etsimään eksynyttä isäänsä. Telemakhos on tyypillisen haluton tähän puuhaan. Mutta aivan eri lailla koskettava on Joycen luoma isä/poika -asetelma, vaikka kyse on vain symbolisesta isän ja pojan suhteesta. Joycen romaanissa isä/poika on vain symbolinen suhde, Leobold Bloom ja Stephen Dedalus, vanhempi mies ja nuorukainen tutustuvat äisessä Dublinissa. Heissä on jotain yhteistä ja jotain vastakkaista, ja Joycen kysymykset ovat isä-poika-kysymyksiä:

”Huomasivatko he yhtäläisyyksiä koulukasvatuksessaan. Jos panemme Stephenin Bloomin housuihin olisi Stoom läpäissyt alakoulun ja lukion. Jos panemme Bloomin Stephenin housuihin olisi Blephen läpäissyt oppikoulun valmistavan, alemman, keskimmäisen ja ylimmän asteen …”

Jos he olisivat oikeat isä ja poika, he olisivat Stoom ja Blephen. Toisaalta he ovat toistensa vastakohtia, kuten isä ja poika usein: Leobold nauttii vedestä ja Stephen vihaa vettä – niinhän se isän ja pojan välillä usein menee. Leevi Lehto on Ulysses -käännäksessään tehnyt loistavan, vedensujuvan uuden käännäksen tuosta kohdasta jossa vesi erottaa isän ja pojan:

”Minkä syyn Stephen esitti kieltäytymiselleen Bloomin tarjouksestaä
Että hän oli vesipelkoinen, vihasi kastamalla tapahtuvaa osittaista ja upottamalla tapahtuvaa täydellistä yhteyttä kylmään veteen, (hänen viimeksi uituaan edellisvuoden lokakuussa), vierasti lasin ja kristallin tapaisia vesimäisiä aineita ja suhtutui epäillen ajattelun ja kielen vesimäisiin piirteisiin.

Mikä pidätti Bloomia antamasta Stephenille hygieenisiä ja ehkäisyteknisiä neuvoja, joihin tulisi lisätä ehdotuksia koskien pään ennaltakastelua ja lihasten kiinteyttämistä pikaisesti valelemalla kasvot ja niska sekä kaulanseutu ja sydänala meressä tai joessa uitaessa, navan, vatsan ja tenaarin eli jalkapohjan ollessa ihmisen anatomian osista kaikkein herkimpiä kylmälleä
Vesimäisyyden yhteensopimattomuus nerouden erehtyvän ainutkertaisuuden kanssa.” (Leevi Lehto 16.5.06 on vesi-kohdan käännäs, lainaus on osan lopusta http://thefinnishulysses.blogspot.com/ )

Haluaisin, että he joisivat kaakaota, eikä teetä, kuten Lehdon käännäksessä. Syy on henkiläkohtainen: poikani on koko ikänsä ollut heikkona kaakaolle. Myös minun isäni, joka oli saman niminen kuin poikani, oli koko ikänsä uskomattoman perso kaakaolle. Minä edustan kahvia näiden kahden, samannimisen kaakaon juojan välissä. Isä, pappa, poika ja kaakao.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s