Toinen lasi punaviiniä maistuu paremmalta, savukkeesta ei olisi niin väliä. Mutta kun Prahassa voi vielä polttaa kahviloissa, niin olkoon, menneiden aikojen muistolle. Kirjoittaessani katselen niin intensiivisesti, että ihmiset hätkähtävät. Ikään kuin katsoisin heidän lävitseen, vaikka silloin ajattelen vain lausetta. Toisaalta, kun tarkkailen kahvilassa istujia, kaikki on luontevaa ja katse väistää sopivasti toisen katsetta. Mutta kun kirjoitat, niin tuijotat röyhkeästi.
Kavarna Roza, tän viikon ajan käyn täällä lähes päivittäin lasillisella ja kirjoittelemassa. Paikassa käy muitakin miehiä läppäreineen työskentelemässä.
David väitti päivällä sitkeästi, että tarina on tärkeä. Minä ihmettelin, että kuinka hyvä kirjailija voi sanoa niin. Tarina on ihme, se on alkemiaa, David vastasi, joskus ainesten sulautuminen voi onnistua. Ehkä kerran elämässä.
Vaalea nainen häivähtää ikkunassa, viimeinen joka jokseenkin tunnistettavissa, hänen jälkeensä kulkevat ovat enää vain mustia hahmoja siniharmaassa.
Metsäpuutarhat 