Krimit

Putinin suupaloista vastenmielisimpiä ovat nämä Krimit, piirakat joissa hyvän ja anteliaan luonnon aineksista saadaan vatsa sekaisin sekä kuvotus, joka kestää pitkään. Suomi on paljastunut ihan toiseksi maaksi kuin mitä olin luullut, se on tämä kuvotus.

”En minäkään Putinista pidä”, sanoi naapurini kolme vuotta sitten, ”mutta sijoitan Venäjälle niin kauan kun tämä ies on vallassa, se takaa vakaat tuotot”. Eräät Suomen talouselämän vaikuttajat ovat nyt housut kintuissa, niin sanoakseni. Ja kovin haluttomia nämä vaikuttajat ovat edes nostamaan housujaan. On siis päästy hässimisen vauhtiin Putinin rahavarojen kanssa, eivätkä herrat malttaisi lopettaa.

On se hetki, jolloin muut jo häpeävät näitä diktaattorin rahojen edessä polvistuvia.

Reseptissä krimien lähtökohdaksi sopisi englantilainen mätäpiirakkaperinne sovellettuna venäläis-ukrainalaisiin pelmeeneihin, puolikuun muotoisiin jauhelihapiiraisiin.

Kerrotaan että pelmeeneihin kaulitaan vehnätaikina ohueksi ja läpikuultavaksi kuin naisen keväthamonen aurinkoa vasten. Tästä voisi vetää vertauskuvaa läpinäkyvään asellisen uhkan peittelyyn ja kansanturvajoukkoihin Krimillä, mutta koska meillä on tähän aineksia omasta takaa, niin miksemme käyttäisi niitä.

Ohuesta ja läpikuultavasta pelmeenitaikinasta otetaan muotilla pyöreitä piirakan pohjia, joiden sisälle laitataan jostain. Jääkaapista löytyy jo haisemaan alkanut sipuli, sekä korianterinippu, jonka tiivis muovikääre on mädättänyt. Kokeilisko niitä ja veisi terveiset lähimmälle huoltoasemalle ?

Kun kysyin ystäviltä, että jos tekisin Putinin suupaloja, niin mitä ne olisivat. Yksi sanoi, että niitä löytyy vielä vappuna karkkihyllystä niin kuin lokinpaskoja. Toinen sanoi, että nehän ovat karjalanpiirakoita. Ja syömättä jäänyt Kosovo. Kolmas sanoi, että vitsi on mauton.