taivaallinen suoja on muuttunut

Miten meille kävi niin,että WWW korvasi taivaan?

”Samalla, mitä pitemmälle globalisaatio etenee, sitä merkityksettömäksi meille käy taivaan katselu (yö- tai päivätaivaan katselu). Samalla on tullut oikeastaan naiviuden osoitukseksi, että liittää taivaan ja olemassaolon kysymykset yhteen.

Edistyksen myötä niin sanotulta taivaalta ei enää haeta vastauksia eikä turvaa. Eikä kosmologia vastaa meille enää kysymykseemme – mitä ihminen on ? Modernia aikakautta luonnehtii se, että teknisesti toteutettu varmuus on korvannut teologisen ja kosmologisen varmuuden. Maailmanmarkkinat, mediasfääri ja turvallisuuspoliisi on tullut taivaallisen suojan tilalle.”

Näin kirjoittaa saksalaisen filosofi Peter Sloterjdik kirjassaan SPHÄREN I-III. Hän on ottanut tehtäväkseen kirjoittaa kaikesta, eli sfääreistä, noin yleensä. Hän lähtee henkäyksestä ja nousee taivaalle; hengityksen höyryn ihmeestä hän kehittelee kaikki sfäärit, ja niiden ajattelun historian – aina tähän online-eetteriin asti.

Tuulet taivaalla – laulu – instrumentit

Vanhoissa joulukorteissa saattaa vielä nähdä enkelikuoron kurkottelevan taivaalta alas pasuunoineen ja torvineen, harppuineen. Ympärillä on tuulen kaltaisia pyörteitä. Noissa kuvissa kuviteltua ovat vain enkelit, mutta tuulet ja instrumentit olivat tietyssä mielessä todellisia taivaan mekaniikan kuvauksia. On kiinnostavaa, että joulun aikaan taivaalta ikään kuin kuuluu musiikkia, eli musiikin mielikuvan avulla jouluyön hiljainen kuulija asettuu hartaasti matematiikan äärelle.

Nuo kuvat musiikkia tuottavista enkeleistä ovat jäänne todellisesta taivaan toiminnan mallista 1500 luvun lopulta. Nykyaikaisilla tekniikan neropateilla ei ole lainkaan syytä hymähdellä mielikuvituksen tepposille. Toivottavasti heistä parhaat yltävät edes jollain tavoin näiden renessanssinerojen matemaattisten hartaudenharjoitusten tasolle. Uusplatonistisesti hahmotettu taivaan malli on taustalla nykyisessä internetissä. Paitsi, että tuo kosminen verkko oli harmoniassaan täydellinen, eikä ihminen yltänyt siihen. Siinä kosminen oli musiikkia, sointeja jotka syntyvät ilmavirtojen liikkeessä jotka ohjautuivat äärimmäisen hienosti ohjelmoitujen instumenttien kautta.

Luen esseekokoelmaa ”On Renaissance Poetry” tekijänä James Hutton, ja ensimmäinen essee tarkastelee sitä, miten musiikista on puhuttu tuon ajan englantilaisessa runoudessa. Itse John Miltonin On Education -runossa vuodelta 1644 taivaallisen musiikin kuvastossa on trumpetit, enkelten sotajoukot, harmonian instrumentit:

… the loud
Etherial Trumpet from on high gan blow:
At which command the Powers Militant
That stood Hev’n, in mighty Quadrate join´d
Of Union irrestible, mov´d on
in silence their bright Legions, to the sound
Of instrumental Harmony …

Musiikkia, matematiikkaa ja teologiaa yhdistävät ajattelijat keskittivät tarmonsa taivaan konstruktion kehittelyyn. Seuraava on ilmeisesti John Casen (1586) näkemys taivaan toimintaperiaatteesta:

”Taivas laulaa aina, koska taivaalliset ruumiit liikkuessaan luovat täydellisen melodian. Jos tämä ääni tavoittaisi korvamme, sielumme jättäisi välittömästi maallisen asunsa ja eläisi vain tästä musiikista, kuten Mooses aikoinaan eli erämaassa. Taivas on musiikin arkkityyppi, se koostuu instrumenteista jotka on viritetty ylistämään isää.”