.
Antaa tuo Betlehemin tähtikin ajattelemisen aihetta. Jos vastaan tulevan auton valot häikäisevät näin joulun alla, niin miksi et antaisi valon läpäistä ja tulla sielun perälle saakka. Et ole varmaankaan valmis sekoamaan ja vihkitymään keskiyön valon mysteeriin.
Haluan tietää missä nyt mennään ja teen hakuja Star of Betlehem sanalla Google bookseista. Ruusuristiläinen mystiikka ja astronomien tähtitiede edustavat uusinta Betlehmin tähteä käsittelevää kirjallisuutta. Astronomia ja teoria supernovasta joulutähtenä ei kiinnosta, koska tuo tiede ei suostu niin nihilistiseen ajatukseen, että taivas ei olisikaan se sama avaruus minne heidän kiikarinsa tähtäävät.
Itse asiassa Betlehemin tähden mysteeri viittaa juuri tuollaisen ylihistoriallisen astronomian turhuuteen. Se että nykyinen tieto ja avaruus kohtaavat, ei merkitse sitä, että muinainen taivas olisi nykytiedon paljastettavissa.
Betlehemin tähden mysteeri kertoo päinvastaista. Se kertoo ihmeellisestä hetkestä, jolloin sen ajan teoria ja käytäntö kohtasivat. Mutta koska se oli vain hetki, se tarkoittaa myös sitä että nykyteoria ja silloinen tähti ovat täysin eri asia.
Filosofi Hand Blumenberg (Die Vollzächlihkeit der Sterne -97) kirjoitti, että Matteuksen evankeliumissa kohtaa käytäntö ja teoria, tähdet ja kirjat. Tähtitaivas oli herättänyt idästä tulleiden maagikkojen (magoi) huomion, ja saman asia oli herättänyt myös temppelissä kirjoihin syventyneiden (grammateis) huomion. Nämä kirjoihin syventyneet huomasivat saman asuan oli syntymässä uusi aikakausi, uuden lapsikuninkaan myötä ”sillä niin kirjoitettu oli”.
Tämä on ensimmäinen kerta kun pakanatiedolla oli merkitystä kristillisessä historiassa. Ilman taivaan tuntevia maagikoita, jotka olivat huomanneet uuden tähden, olisi myäs kirjojen ennustus jäänyt huomiotta. Käytäntö ja teoria sattuivat kohtaamaan.
On huomattava, että tällä ratkaisevalla hetkellä tulkittiin sekä kirjoja että tähtiä, sekä profetiaa että taivasta. Itämaan tietäjiä, näitä vanhoja astraalikulttuurin edustajia, ei hämmästyttäntyt se, että juutalaiset sanoivat kirjojen perusteella että ”olemme nähneet hänen tähtensä”.
Itämaan tietäjille taivas oli kaikkein pysyvin”se edusti täydellistä pysyvyyttä, samaa myäs antiikin kreikkalaiset sanoivat kosmoksesta”. Mutta tietäjät eivät olleet liikkeellä vain taivaalla tähtikonstellaatiossa tapahtuneen muutoksen vuoksi. He ovat myös läytäneet paikan, tallin, johon taivaasta alas lankeava välähdys johtaa. Jumalan pojan tuleminen maan päälle oli tietäjille astrologinen tapahtuma. Eli jouluyössä oli jotain missä vastasyntynyt lapsi ja taivaan tapahtumat rinnastuvat.
Tarvitaan nöyryyttä, että voitaisiin tunnustaa nykytieteen kuuluvan aivan eri tiedon järjestelmään, sillä ei ole pääsyä astrologiaan eikä siihen miten ihmisen kohtalo liittyy taivaan liikkeisiin. Samasta syystä tietysti nykyastrologia yrittää lukea taivasta, jota ei enää ole.