Kategoriat
Joulun valmistelu

Jostain tarvitaan vielä neljäs merkitys

Tänään on syytä ajatella sitä, kuinka löytää neljäs merkitys. Kun ensimmäinen taso on juonellisten tapahtumien taso,  ja tarkoitukseni on kävellä asunnolta asemalle.

Toisen merkitysten tason muodostaa paikka. Se  ilmenee heti kun astun ulos ja hengitän raikasta pakkasilmaa.  Mutta vasta kirkkopuiston kohdalla Jyväskylän kaupungista kehittyy jotain mainittavaa. Kirkonmenot ovat alkaneet. Sen ajan kaksi taksia käryttää dieselmoottoreitaan, odottaen josko pari mustaan kääritytnyttä vanhusta saattaisi synninpäästön jälkeen tarvita kyytiä.

Kolmannen merkitysten tason muodostaa aika. Kello on varttia yli ykstoista, jalkojeni kinnerjänteet vertyvät, ne tuntevat ajan,  juna lähtee puolelta. Kävelen reippaasti, olen kintereillä.

Muinainen Dante kirjoitti tästä asiasta eräälle opiskelijalleen:

“On ymmärrettävä, että tämä teos ei ole yksinkertainen, vaan pikemminkin polyseeminen, eli siinä on monia merkityksiä. Ensimmäinen merkitys on se, mikä johdetaan kirjaimesta, toinen on se, mikä johdetaan niistä kohteista mihin kirjain viittaa. Ensimmäistä kutsutaan “kirjaimelliseksi“ (tarinaksi) ja toista “allegoriseksi“ (vertauskuvaksi).”
Mutta ei tässä vielä kaikki. Nuo kaksi tasoa jakautuvat vielä kahteen, niin että saamme neljä merkitystä jokaiselle asialle.

Nyt olemme jo neljännessä adventissa, mutta kertomukseni on yhä kolmiulotteinen. Siinä on aika, paikka ja päämäärä. Muuta ei pääse tulemaan esiin, kaikki on kiinni kuvasta, en tiedä kenelle neljännen merkityksen copyright kuuluu.

Kategoriat
joulun aika

Missä on taivas, Betlehemin tähden aikainen ?

.

Antaa tuo Betlehemin tähtikin ajattelemisen aihetta. Jos vastaan tulevan auton valot häikäisevät näin joulun alla, niin miksi et antaisi valon läpäistä ja tulla sielun perälle saakka. Et ole varmaankaan valmis sekoamaan ja vihkitymään keskiyön valon mysteeriin.

Haluan tietää missä nyt mennään ja teen hakuja Star of Betlehem sanalla Google bookseista.  Ruusuristiläinen mystiikka ja astronomien tähtitiede edustavat uusinta Betlehmin tähteä käsittelevää kirjallisuutta. Astronomia ja teoria supernovasta joulutähtenä ei kiinnosta, koska tuo tiede ei suostu niin nihilistiseen ajatukseen, että taivas ei olisikaan se sama avaruus minne heidän kiikarinsa tähtäävät.

Itse asiassa Betlehemin tähden mysteeri  viittaa juuri tuollaisen ylihistoriallisen astronomian turhuuteen. Se että nykyinen tieto ja avaruus kohtaavat, ei merkitse sitä, että muinainen taivas olisi nykytiedon paljastettavissa.

Betlehemin tähden mysteeri kertoo päinvastaista. Se kertoo ihmeellisestä hetkestä, jolloin sen ajan teoria ja käytäntö kohtasivat. Mutta koska se oli vain hetki, se tarkoittaa myös sitä että nykyteoria ja silloinen tähti ovat täysin eri asia.

Filosofi Hand Blumenberg (Die Vollzächlihkeit der Sterne -97) kirjoitti, että Matteuksen evankeliumissa kohtaa käytäntö ja teoria,  tähdet ja kirjat. Tähtitaivas oli herättänyt idästä tulleiden maagikkojen (magoi) huomion, ja saman asia oli herättänyt myös temppelissä kirjoihin syventyneiden (grammateis) huomion. Nämä kirjoihin syventyneet huomasivat saman asuan oli syntymässä uusi aikakausi, uuden lapsikuninkaan myötä ”sillä niin kirjoitettu oli”.

Tämä on ensimmäinen kerta kun pakanatiedolla oli merkitystä kristillisessä historiassa. Ilman taivaan tuntevia maagikoita, jotka olivat huomanneet uuden tähden, olisi myäs kirjojen ennustus jäänyt huomiotta. Käytäntö ja teoria sattuivat kohtaamaan.

On huomattava, että tällä ratkaisevalla hetkellä tulkittiin sekä kirjoja että tähtiä, sekä profetiaa että taivasta. Itämaan tietäjiä, näitä vanhoja astraalikulttuurin edustajia, ei hämmästyttäntyt se, että juutalaiset sanoivat kirjojen perusteella että ”olemme nähneet hänen tähtensä”.

Itämaan tietäjille taivas oli kaikkein pysyvin”se edusti täydellistä pysyvyyttä, samaa myäs antiikin kreikkalaiset sanoivat kosmoksesta”. Mutta tietäjät eivät olleet liikkeellä vain taivaalla tähtikonstellaatiossa tapahtuneen muutoksen vuoksi. He ovat myös läytäneet paikan, tallin, johon taivaasta alas lankeava välähdys johtaa. Jumalan pojan tuleminen maan päälle oli tietäjille astrologinen tapahtuma. Eli jouluyössä oli jotain missä vastasyntynyt lapsi ja taivaan tapahtumat rinnastuvat.

Tarvitaan nöyryyttä, että voitaisiin tunnustaa nykytieteen kuuluvan aivan eri tiedon järjestelmään, sillä ei ole pääsyä astrologiaan eikä siihen miten ihmisen kohtalo liittyy taivaan liikkeisiin. Samasta syystä tietysti nykyastrologia yrittää lukea taivasta, jota ei enää ole.

Kategoriat
Joulun valmistelu

Lapsi,joulu, fotocommunity

Lapsen silmät, katse,tuli uudella tavalla esiin fotocommunity foorumilla. Tuolla harrastajakuvaajien sivustolla ilmestyy satoja kuvia päivässä, ja siellä aina kerran päivässä joulukuun ajan pilkahtaa esiin pieni lapsen kasvokuva.Tämä on taidetta joka toimii verkon arjessa.

Lapsen katse, silmät, muistuttavat aina jostain unohtuneesta, ei edes viaton ihmettely, vaan pelkät kaksi pistettä asioiden vilskeen reunalla. Tuota katsetta on taiteessa kuvattu siitä asti, kun lapsessa keksittiin olevan jotain arvokasta. Ja sittemmin noita suuria ihmetteleviä silmiä on riittänyt aina Elsa Beskowin joulukuvista aina kitsch -kuvakortteihin asti. Tuo fotocommunityyn tehty sarja uudistaa hienosti vanhan aiheen.

Olen tilannut feedlyyni fotocommunityn joulukuvat. Harrastajakuvaajilla on kyllä taitoa ja tekniikkaa, mutta sisällöltään koko saksalaisten jouloukuvien kavalkadi on masentavaa katsottavaa. Vain pari kuvaajaa on suhtautunut jouluvalojen kirjoon kriittisesti, runsas seimikuvien määrä huokuu jähmettyneen pyhän perheen jähmettyneisyyttä.  On helpo kuvitella kuinka nämä valokuvaajat ovat päivätyössään tavaratuotannon palveluksessa, ja etsivät sitten kamerallaan lumoavia kuvia siitä samasta.

Valokuvaaja Theresa Mörsch yksinkertaisesti vain lähettää joulukuun ajan kerran päivässä kuvan fotocommunityyn, kategoriana weichnachtsbilder, joulukuvat. Nuo kuvat ovat pienempiä, kuin muut ja niissä on vain tiiviisti rajatut lapsen kasvot. Kerran päivässä joulukuun ajan hän siis lähettää ihmettelevät silmät kaiken joulukuvaston keskelle.

Kategoriat
joulun aika

Toimettomuuden pyhät Jouluna

.

”Ei ole mitään tekemistä”

Joulun aikaan liittyvä toimettomuuden kokemus on torjuttu, vaikkakin yleinen asia.  Gorgio Agamben kirjoittaa (Jussi Vähämäen kääntämänä) olennaisia huomioita siitä  Sapatista, juhlasta ja toimettomuudesta . Nykyisin, kun työ on ylittänyt kaikki rajat, ja moni tekee työtä aina nimenomaan koska se on niin mielekästä, moni tekisi mieluusti töitään aina. Mutta jos  juhlan toimettomuus löytyisi, niin mielekkäältäkin työltä katoaisi mieli – tämä on tietysti erityisen ahdistavaa niille, jotka kokevat toteuttavansa työssä itseään.

Kuten tiedetään, sapattina ei saa tehdä mitään, sille on termi: menucha. Psalmeissa Jahve luonnehtii väärintekijöiden merkiksi sitä, että ”he eivät astu toimettomuuteen.” Agamben katsoo, että tämä toimettomuuden tila on jonkinlainen avain juhlaan ja sille olennaiseen tilaan. Mutta tämä avain on piilotettu samalla kun toimettomuuden torjuntaan o n keksitty tehokkaat välineet.  Toimettomuus on juhlallisuutta, jota ei koeta miellyttävänä: juhlapyhinä olo on aivan kuin tekisimme tanssin eleitä, vaikka musiikkia ei kuulu.

Juhlava toimettomuus on meille  vierasta, mutta silti osallistumme siihen,  Agambenin sanoin:

”onnistumatta enää saavuttamaan menuchaa, yksinkertaista, mutta meille mahdottomaksi muuttunutta joutilaisuutta, joka yksin kykenisi palauttamaan juhlalle mielekkyyden.”

Samalla kun juhlan toimettomuus tulee mielekkääksi, niin työltä katoaa mieli. Kun päivä muuttuu pyhäksi, kyse ei ole pelkästä lisäyksestä arkiseen ajan kulkuun vaan arjen katkaisemisesta –  ja työn mielekkyyden katoamisesta.

Agamben sanoo:

”Myös joutilaisuus tai toimettomuus kuuluu luomiseen, se on Jumalan työtä; mutta kyse on niin sanotusti erityislaatuisesta työstä, joka muodostuu siitä, että se tekee muista töistä toimettomia, saattaa ne lepäämään.”

Juhla ja toimettomuus on kuitenkin Agambenille se lähtökohta, jota hän tutkii uskonnollisten tekstien kautta. Tärkeysjärjestys on kuitenkin selvä, ensin on juhlaan liittyvä toimettomuus,  joka vapauttaa työstä paljastamalla sen merkityksettömäksi. Uskonto ottaa sitten tämän asian käsiteltäväkseen.

Kategoriat
Joulun valmistelu

Joulurekka -ideologia

On tunnettua, että CocaCola markkinoi punanuttuisen joulupukin  joskus sata vuotta taaksepäin. Muutamia vuosia sitten se markkinoi Joulurekan: pimeässä yössä kiitävän ja valoin koristellun joulun sanoman tuojan.  Tavoite lie sama kuin joulupukin aikaan, ja ehkäpä joskus Joulurekka voisikin korvata kokonaan joulupukin. Ehkä yksi rekallinen yhtä ydinperhettä kohti olisi oikea onnen lasti.

Joulurekka valoineen onkin visuaalisesi niin vahva elementti, että sitä käytetään jo karmaisevan paljon. Expert elektroniikkafirman joulumainoksen iskulause on ”sieltä se tulee…” ja kuvasta voi erottaa kahdeksan oranssinväristä Expert -rekkaa.

Toivoa muutoksesta kulutuksen suhteen ei paljoa ole, kun harrastajavalokuvaajatkin edistävät uutta Joulurekka -ideologiaa.  Olen seurannut saksalaisen Fotocommunity -sivuston kuvatulvaa. Onpa CocaCola -rekkaa kuvattu paljon ja ihastellen.

Eurooppalaisten moottoriteiden rekkaliikenne on näin estetisoitu,  vielä ei ole näkynyt kuvia joissa Joulurekka liitettäisiin vakaviin liikenneonnettomuuksiin.

Kategoriat
Joulun valmistelu

Valoihottuma pahenee

Iltaisin kun kävelen ulkona ihmettelen, mikä virus pihoja, pensaita ja talojen ikkunoita vaivaa.  Valoihottuma näyttää levinneen kaikkialle; kiiltomadot, punaiset finnit, kimaltava hiertymä porttipielessä, ärtyisenä helottava ikkuna, sähköinen perserupi…

Aggressiivisia metaforaharjoiuksia jossa  ilmaisen tunteeni tästä valosaasteesta.  Haluan hämärää pimeän reunaan, haluan metsänrajan, järven jota ei näy.

Kategoriat
joulun aika

Taivaallinen suoja

En tiedä paljoakaan tuosta vanhasta, kadonneesta ja esimodernista joulun ajan kosmologiasta.   Minulla on tuntuma, että jouluanimaatioissa nuo  taivaalle kohoamisen esitykset kertovat jotain olennaista.  Taivas on liikkumatilana aina lentävistä jouluporoista Biggsin Lumiukko -animaatioon.

Siitä mikä antaa joulurauhan jo ennen sen julistamista, ja mikä esitetään piirretyissä filmeissä kohti taivasta nousevina kuvakulmina ? Kyseessä voi olla kirkonkellojen ääni joka nousee taivaalle, se voi olla joululaulua laulava kuoro jonka äänen ylös nousemista kamera kuvaa. Banaalein versio tästä on tietysti se, että Joulupukki rekineen ajaa taivaalla.  Miksi taivaalle kiirivä ylitys ? Miksi porot kiitävät ilmassa ?

Esimoderniin maailmaan kuului taivaan liittäminen olemassaolon kysymyksiin. Ehkä taivaalle nousevat laulut ja taivaalta alas sojottavat enkelten pasuunat ovat jonkinlainen sopimuksen ja liiton uusimisen merkki. Jokin kristinuskoa vanhempi sanoma kiirii taivaan sfääreissä.

Filosofi Peter Slotedjik kirjoittaa että eräänlainen globalisaatio on sijoitettu taivaalle jo ennen nykyistä:

”Mitä pitemmälle globalisaatio etenee, sitä merkityksettömäksi meille käy taivaan katselu (yö- tai päivätaivaan katselu). Samalla on tullut oikeastaan naiviuden osoitukseksi, se että liittää taivaan ja olemassaolon kysymykset yhteen.

Edistyksen myötä niin sanotulta taivaalta ei enää haeta varmuutta. Eikä kosmologia vastaa meille enää kysymykseemme – mitä ihminen on ? Uutta aikakautta luonnehtii se, että teknisesti toteutettu varmuus on korvannut teologisen ja kosmologisen varmuuden. Maailmanmarkkinat, mediasfääri ja turvallisuuspoliisi ovat tulleet taivaallisen suojan tilalle.”

Tätä ei tarvitse ajatella nostalgisesti, on vain hyvä huomata että näissä virtuaalisissa sfääreissä liikkuu myös jotain vanhaa.

Peter Sloterjdik filosofinen trilogia SPHÄREN I-III (n.3000 sivua, joista ensimmäiset 60 olen lukenut). Hän kirjoitti kaikkeudesta eli sfääreistä, noin yleensä. Hän lähtee henkäyksestä joka nousee taivaalle; hengityksen höyryn ihmeestä hän kehittelee kaikki sfäärit, ja niiden ajattelun historian – aina halki taivaiden kiitävästä ilosanomasta tähän online-eetteriin asti.

Kuva:
Tsekkiläisessä puupiirroksessa näkyy, kuinka taivaalla on ruuhkaa ja levottoman näköistä vaikka enkelten pasuunat julistavat hiljaista yötä (stille nacht)

Kategoriat
joulun aika

Neitsyt Maria, tyhjän kantaja

Neitsyt Marian neitseellisen sikiämisen päivänä (8.12)  olen  joskus kirjoittanut siitä luovuuden kuvauksena. Tällä kertaa ihmettelen sitä, miksi mahdottoman asian symbolinen ilmaus – neitseellinen syntymä – haluaan unohtaa.

Maria tuli tyhjästä raskaaksi ja tyhjää hän kantoi.  Marian raskaus oli kuukautiskierron mittainen, pyhästä hengestä hedelmöittyminen on lähes sama asia kuin ei  mitään. Messias oli joko ihme tai sitten mitään sellaista ei ollutkaan.

Kuva on tsekkiläisestä puupiirroksesta.

Kategoriat
Joulun valmistelu

Yksisilmäisen katse


Kammottavinta mitä pienenä olen nähnyt sattui naapurin puuvajassa. Ilta oli hämärtymässä ja oli varmaan marraskuun loppua. En muista miksi avasin tuon puuvajan oven, ehkä etsin naapurin kaveria. Kun avasin vajan oven, niin huomasin että hämärässä oli jotain, hakkuupölkyllä istui mies.

Ja samalla hetkellä kun avasin oven, hän kääntyi katsomaan minua, ja hänellä oli yksi ainoa silmä. Tällä pienellä partaisella miehellä oli keskellä otsaa yksi suuri silmä.

Tuntui kuin yksivaloinen juna olisi tullut päin. En muista muuta kuin, että säntäsin pakoon, mielessäni vain hetki, kun hän kääntyi katsomaan minua, näki minut. Hän sulki silmäluomensa kerran ja avasi sen taas, yhden ainoan kerran.

Myöhemmin tutustuin valokuvaajaan, Timoon, jolla oli niin herkät silmät että hän piti aurinkolaseja kaiken valoisan ajan. Hämärästä hän piti ja hän erikoistui sävykkäisiin mustavalkoisiin kuviin. Hän opiskeli taideteollisessa, ja muistan hämärästi mistä välirikkomme lähti. Siihen aikaan hän teki muotokuvia, joissa oli hyvin jyrkät kontrasti. Loukkaannuin kuvasta, jonka hän oli ottanut minusta, nauroin siinä suu auki ja hampaani näyttivät hirveiltä.

Muistan kun hän kutsui minut pimiöönsä, olimme siellä kaksin kun hän sanoi haluavansa näyttää minulle jotain. Sitten hän valotti kuvan ja liikutteli sitä kehitysnesteessä ja nosti sen eteeni. Olin järkytyksestä mykkä. loukattu, tilannetta ei parantanut edes se, että hän hävitti kuvan. En ymmärtänyt silloin, miksi hän halusi kahdenkesken näyttää minulle mahdollisimman ruman kuvan minusta.

Martti Haavio käsittelee Suomalaiset kodin haltijat -teoksessaan (1942) kokonaisen luvun verran yksisilmäisiä tonttuja. Samoin lappalaisessa mytologiassa Tontan ja Stalon ero oli se, että Staloilla oli kaksi silmää kuten ihmisillä, mutta Tontalla oli vain yksi suuri silmä keskellä otsaa.

Kategoriat
joulun aika Uncategorized

Sirolan romaanin Joosef

.
Kirjallisuudessa Joosef on kuvattu usein vätykseksi, hiljaiseksi jurottajaksi, vanhaksi mieheksi jolla on nuori vaimo, Maria, joka oikeasaan rakastaa sitä pyhää henkeä joka saattoi hänet raskaaksi. Harri Sirolan Jeesus enkelinpoika Nasaretialainen (2001) kuvaa Joosefin isäpuoleksi. Hän on mies, joka ei lepertele, ei helli lastaan, vuolee vain puulusikkaa ja yrittää pakottaa Jeesusta jäämään puusepäksi.

Todellinen miehen malli romaanissa on enkelimies, taivaallinen rakastaja, joka on vienyt Marian ja monien muiden naisten sydämen. Hippimäisen Marian aistillisia fantasioita ei haittaa se, että enkelimies oli isä, joka hylkäsi poikansa.

Sirolan kuvaama Joosef on vätys ja vähän yksinkertainen. Hänessä on ehkä enemmän piirteitä Juhani Ahon Juhasta kuin Joosefista.