Kategoriat
joulun aika

Taivaallinen suoja

En tiedä paljoakaan tuosta vanhasta, kadonneesta ja esimodernista joulun ajan kosmologiasta.   Minulla on tuntuma, että jouluanimaatioissa nuo  taivaalle kohoamisen esitykset kertovat jotain olennaista.  Taivas on liikkumatilana aina lentävistä jouluporoista Biggsin Lumiukko -animaatioon.

Siitä mikä antaa joulurauhan jo ennen sen julistamista, ja mikä esitetään piirretyissä filmeissä kohti taivasta nousevina kuvakulmina ? Kyseessä voi olla kirkonkellojen ääni joka nousee taivaalle, se voi olla joululaulua laulava kuoro jonka äänen ylös nousemista kamera kuvaa. Banaalein versio tästä on tietysti se, että Joulupukki rekineen ajaa taivaalla.  Miksi taivaalle kiirivä ylitys ? Miksi porot kiitävät ilmassa ?

Esimoderniin maailmaan kuului taivaan liittäminen olemassaolon kysymyksiin. Ehkä taivaalle nousevat laulut ja taivaalta alas sojottavat enkelten pasuunat ovat jonkinlainen sopimuksen ja liiton uusimisen merkki. Jokin kristinuskoa vanhempi sanoma kiirii taivaan sfääreissä.

Filosofi Peter Slotedjik kirjoittaa että eräänlainen globalisaatio on sijoitettu taivaalle jo ennen nykyistä:

”Mitä pitemmälle globalisaatio etenee, sitä merkityksettömäksi meille käy taivaan katselu (yö- tai päivätaivaan katselu). Samalla on tullut oikeastaan naiviuden osoitukseksi, se että liittää taivaan ja olemassaolon kysymykset yhteen.

Edistyksen myötä niin sanotulta taivaalta ei enää haeta varmuutta. Eikä kosmologia vastaa meille enää kysymykseemme – mitä ihminen on ? Uutta aikakautta luonnehtii se, että teknisesti toteutettu varmuus on korvannut teologisen ja kosmologisen varmuuden. Maailmanmarkkinat, mediasfääri ja turvallisuuspoliisi ovat tulleet taivaallisen suojan tilalle.”

Tätä ei tarvitse ajatella nostalgisesti, on vain hyvä huomata että näissä virtuaalisissa sfääreissä liikkuu myös jotain vanhaa.

Peter Sloterjdik filosofinen trilogia SPHÄREN I-III (n.3000 sivua, joista ensimmäiset 60 olen lukenut). Hän kirjoitti kaikkeudesta eli sfääreistä, noin yleensä. Hän lähtee henkäyksestä joka nousee taivaalle; hengityksen höyryn ihmeestä hän kehittelee kaikki sfäärit, ja niiden ajattelun historian – aina halki taivaiden kiitävästä ilosanomasta tähän online-eetteriin asti.

Kuva:
Tsekkiläisessä puupiirroksessa näkyy, kuinka taivaalla on ruuhkaa ja levottoman näköistä vaikka enkelten pasuunat julistavat hiljaista yötä (stille nacht)

Kategoriat
joulun aika

Neitsyt Maria, tyhjän kantaja

Neitsyt Marian neitseellisen sikiämisen päivänä (8.12)  olen  joskus kirjoittanut siitä luovuuden kuvauksena. Tällä kertaa ihmettelen sitä, miksi mahdottoman asian symbolinen ilmaus – neitseellinen syntymä – haluaan unohtaa.

Maria tuli tyhjästä raskaaksi ja tyhjää hän kantoi.  Marian raskaus oli kuukautiskierron mittainen, pyhästä hengestä hedelmöittyminen on lähes sama asia kuin ei  mitään. Messias oli joko ihme tai sitten mitään sellaista ei ollutkaan.

Kuva on tsekkiläisestä puupiirroksesta.

Kategoriat
joulun aika Uncategorized

Sirolan romaanin Joosef

.
Kirjallisuudessa Joosef on kuvattu usein vätykseksi, hiljaiseksi jurottajaksi, vanhaksi mieheksi jolla on nuori vaimo, Maria, joka oikeasaan rakastaa sitä pyhää henkeä joka saattoi hänet raskaaksi. Harri Sirolan Jeesus enkelinpoika Nasaretialainen (2001) kuvaa Joosefin isäpuoleksi. Hän on mies, joka ei lepertele, ei helli lastaan, vuolee vain puulusikkaa ja yrittää pakottaa Jeesusta jäämään puusepäksi.

Todellinen miehen malli romaanissa on enkelimies, taivaallinen rakastaja, joka on vienyt Marian ja monien muiden naisten sydämen. Hippimäisen Marian aistillisia fantasioita ei haittaa se, että enkelimies oli isä, joka hylkäsi poikansa.

Sirolan kuvaama Joosef on vätys ja vähän yksinkertainen. Hänessä on ehkä enemmän piirteitä Juhani Ahon Juhasta kuin Joosefista.