Tulppaanin kovapintainen kauneus

Piirtämistä harjoitellaan usein kukkien avulla, muistan koulupojan tulppaanini, ne olivat sahanteriä ja nautin kun sain painaa punaista vahaliitua, värittää tuolla zikzak-liikkeellä taivasta kohti nousevan sahalaitakuvion. Varsinaisesti aggressiiviseen tulppaanin kuvaukseen törmäsin vasta Sylvia Plathin  Tulips -runossa.

Kirjoitus ja kukkamaalaukset voisivat ehkä nostaa kukat tuosta valokuvalle alistetusta tilastaan. Niissä olisi niin paljon näytettävää, mihin realistinen kuva ei pysty. Orjuuttavaksi tuo kukkien valokuvaus paljastuu kun selaa google-kuvia.

Michael Pollen tulkitsee varsin tyylikkäästi tulppaanin “kovapintaista kauneutta” ja seesteisyyttä teoksessaan Halun kielioppi, maailma kasvin näkökulmasta, 2002

Tulppaanin puhdaspiirteinen, terhakka varsi kannattelee yksittäisen kukan puhdasta muotoa korkealla ilmassa, kaiken epävarman ja muutoksenalaisen maan yllä. Tulppaaninkukat kelluvat tyyninä sekasortoisen luonnon yläpuolella. Tulppaanien kuihtuminenkin tapahtuu arvokkaasti. Kuihtunut ruusu muuttuu rumaksi, pioni käytetyn nenäliinan näköiseksi, mutta tulppaanin kuusi terälehteä vain putoavat, usein kaikki yhdellä kertaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s