Suopursu kukkii

Sitä kaipausta en unohda koskaan, suopursuelettä, kun isä metsästä tullessaan toi äidille suopursuja. Harvoin hän toi muita kukkia, mutta joka kesä hän toi suopursuja. Ja tuntui kuin minä sisältyisin tuohon suopursueleeseen, kiiltona isän silmissä kuten sanotaan,  sivuseikkana, kaiken sen tuoksun ja kiihkon oheen, jonain kesäyönä kun he juuri kihloihin menneenä ja vailla yhteistä paikkaa kuljkeksivat suorpursujen tuoksuisia soita.

“Tänne, missä kirjoitan, kantautuu metsästä merkillinen kirpeä ja suloinen tuoksu. Tiedän, että lähellä on suo. Suopursut kukkivat par’aikaa siellä. Tiedättekö, ne ovat kohtalokkaita kukkia? Jos ajattelee jotakin, kun tuntee ensimmäisen kerran niiden tuoksun, se toteutuu, ne ovat ilon ja surun kukkia. Sitä onnea ei saa kuitenkaan omistaa.”

Matti Hälli: Suopursu kukkii (1943)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s