Inspiraatio, tuomet tuoksuvat

Tuomet tuoksuvat ja ilmassa on jotain ylimääräistä ja vielä toteutumatonta. Kun luen Blanchota (The Work of Fire -esseevalikoima) , ja alan ymmärtää, miksi ranskalaiset filosofit saavat niin paljon ilmaistua tuon ”poissaolon” käsitteen avulla.

Blanchot kirjoittaa ”inspiraatiosta” eri tavalla kuin yleensä.

Inspiraatiossa kirjoittaja kokee että tekstin maailma on jo, se on kaikkialla, mutta ei vielä tekstinä. Inspiraatio on siis eräänlainen aavistus, joka tulee jostain ei-olemassaolevan alueelta. Blanchotin mukaan inspiraatio on aina jotain enemmän, kuin mihin kirjoittajalla on taitoa. Siksi aloittelaville kirjoittajille inspiraatio, ja siihen liittyvä kyvyttömyyden kokemus tulee esiin useammin kuin ammattilaiselle. Inspiraatio tuntuu niin loistavalta että pelkästään sen vuoksi voi kirjoittaa. Juuri tästä syystä kokeneetkin kirjoittajat tarvitsevat inspiraatiota, kokemusta tuosta mahdollisuudesta jota on mahdotonta tavoittaa. Inspiraatio on aina kirjoittajansa mittainen, rajalla häliyvä, tuoksu jonka lähdettä on mahdoon tavoittaa.

Tuomet tuoksuvat, luovat ilmapiirin jossa on kutsua ja poissaolevaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s