die Orden der Nacht

Ekologiaa voisi jatkaa hieman metafyysiseen suuntaan – ihmistä, kasvillisuutta ja kosmosta rinnastavaan suuntaan. Tai mikä minä olen sanomaan mitään ekologismin heikkouksista, varsinkaan tähän aikaan vuodesta, jolloin ainoa kontaktini luontoon on kaivuutyö.

Nyt kun värit ovat vetäytyneet ja vain tummat sävyt vallitsevat, kuten tuossa Kieferin maalauksessa, silloin päästään lähelle hautaa, ihmistä ja juuria.

Sanotaan sitä vaikka juurisavotaksi. Puutarhaan tunkevien puun juurten esiin kaivaminen, katkaiseminen ja etenemisen estäminen. Puutarhan reunassa ei ole kasvuvoimaa, koska puitten juuret ovat vieneet kasveilta veden ja voiman.

Varsinaisesti minua kiinnostaa maan avaaminen. Tutkin, miten männyt ja yksi aktiivinen haapa ovat viimeisen viiden vuoden aikana edenneet puutarhan puolelle. Pinta on sammalta, se ja lapion syvyydeltä multaa lentää kohopenkkiin (maanparannustyö). Aktiivinen elämä ei yllä tätä syvemmälle. Sitten alkaa hiljainen, ikuisesti muuttumaton hiekan ja kivien alue. Mullan alla olevassa hiekassa kulkee juuria kuin piuhoja, voimajohtoja. Rautakanki on eräänlainen käsi jolla tunnustelen maan syvempiä osia – ja vedän piuhoja poikki.

Kohta vallitsee yön järjestys: tulee ilta, puiden latvat erottuvat vain hieman taivaasta, ja minä kävelen hämäränä hahmona puutarhassa.

Entä puut, kaatuvatko ne myrskyssä, kun juuria on poikki ? Kosmos. Työtä ei saa jättää kesken: mäntyjen juurille tulee latoa painavia kiviä, ja istuttaa kivien lämmöstä nauttiva kuivan maan kasveja. Puutarhan reunaan tulee juurimatto,sekä lehtipuun haketta josta tulee siihen maatuva, puinen käytävä.

Advertisements