Keskiaikainen musiikki on näkymättömään metsään tehtyä. Se ei ole pimeässä (tenebrae) koska se ei ole läpitunkematonta (oscuritas), vaan pikemminkin se on jossain avarassa, missä ei näy mitään.

Musiikki on kuitenkin raivattu hyvin tiheään metsään (silva), alunperin läpitunkemattomaan, mutta nyt tuuli puhaltaa sen läpi. Siellä on erilaisia puita, eri mittaisia ja vaihtelevalla etäisyydellä toisistaan. Myös oksien haarautuminen on huomioitu, niin että äänen korkeudet vaihtelevat, kun se soi.

Sinä tulet metsään, missä et näe mitään, et edes pimeyttä. Huomaat, kuinka hiljaista on. Vain siellä, minne menet, siellä aiemmin paikoillaan istuneet äänet alkavat resonoida ohikulkuusi.

 

Mainokset