En nyt puhu niistä tunneleista joita voi tehdä kaurapuuroon voisulaa varten, vaan tsekkihallinnon pahemmasta puolesta ja tunneloinnista. Se on poliittista kähmintää, joka ei nouse pintaan mutta se imaisee rahat ja vallan. Pinnan alla on häikäilemätöntä vallan käyttöä. Siellä epäillään olevan monia kommunisteja, jotka juuri romahdusta ennen katsoivat oman etunsa, polttivat arkistoja ja kähmivät omaisuuksia. Samassa rihmastossa on myös uusia talouspelureita, eikä koskaan voi aavistaa missä on tunneli, joka imaisee yleiseen hyvään satsatut varat.
Viisi vuotta sitten kirjoitin täällä Prahassa tunneloitavasta autobaana-hankkeesta, Nyt kuulin Danielilta, että hankkeen budjetti on paisunut viisinkertaiseksi, ja homma on yhä kesken.
Skeittarit ovat kuulemma ottaneet autobahnan pätkiä käyttöönsä. Radat ovat sitä kokoluokkaa, että siellä voi kuitenkin olla hengenvaarallista temppuilla. Ja toisaalta, asetelma on kuitenkin varsin koominen.
Tunneloinnin tsekkihistoriassa synkin jakso olivat kommunistisen hallinnon näkymättömät verkostot, salakuuntelu, urkinta ja paranoiaa lähenevä epäluottamus ihmisten kesken.
Martin epäili, että kaikkien nimien paljastaminen oli pahimpien tekijöiden ovela temppu. Kun pahamaineinen Turvallisuuspoliisi lakkautettiin 1990, niin pian julkaisiin kaikkien salaista yhteistyötä tehneiden nimet. Niitä oli valtavasti, koska listassa ei ollut mitään erottelua varsinaisten urkkijoiden ja neutraalien myötäilijöiden välillä.
Kansa halusi paljastusta, ja tunneloijat tiesivät sen, paljastukset vedettiin niin överiksi, että todelliset tekijät pääsivät piiloon. Monet ovat yritysjohtajia, koska heillä oli kuitenkin erittäin tärkeää tietoa teollisuudesta – ja pääsy varoihin. Sitten kun firmoja alettiin perustaa, kenenkään ei tarvinnut selvittää mistä raha oli peräisin. Jostain tunneloinnista johtuen laista puuttui pykälä, joka olisi edellyttänyt laillista rahaa firmoihin.
Tästä taustasta johtuen tunnelointi voi hyvin ja pahuus vahvistuu siellä näkymättömissä.
Metsäpuutarhat 