Avainsanat

, , , ,

Tähän aikaan vuodesta metsä on täydellisen hiljaisuuden alue. Musiikki tulee metsästä. On yllättävää, miten usein keskiaikana on kuvattu musiikkia metsästä tulevana harmoniana. Pimeä metsä tunnettiin musiikin syntypaikkana; alueena, jossa korkeat ja matalat sävelet, sekä melodiat tarvitsevat puustoa ympärilleen:

Admist these extraordinary scenes and these vicissitudes of Fortune, a sweet music arose from the trees, a melody arising from their contact as the breeze whispered through them; for the crests of thje great trees were very tall, and, because of this tension, reverberated with a sharp sound; but whatever was close to and near the ground, with drooping oughts, shook with a deep heaviness of sound; while the trees of middle size in their contacts with each other sang together in fixed harmonies of the duple (2.1), the sesquialtera (3.2), the sesquitertia (4.3) also, and even the sesquioctava (9.8) without discrimination, although semitones came between. So it happened thet the grove poured forth, with melodious harmony, the whole music and song of the gods.
The Marriage of Philology and Mercury

On hämmentävä huomata, että tässä on mainittu kaikki musiikin keskeiset elementit, vain biitti puuttuu.Tuuli kulkiessaan metsikössä soittaa puita. Pitkien puiden korkeat soinnut ja matalat maahan putoavien oksien äänet  voi lukea nuoteista.

beatus_2

Metsä (silva) ei ole sattumalta esimerkkinä. Se kuuluu keskiaikaisiin allegorioihin, joiden myötä voimme haaveilla, että ehkä emme ole tulleetkaan ulos metsästä. Viimeiset, näkymättömäksi ja rytmittömäksi musiikiksi muuttuneen metsän riekaleet suojaavat meitä vielä. Äänelliset rauhoitusalueet.

Ja samalla metsän allegoria on vapaa kansallishengestä, joka niin monissa esityksissä hallitsee tuota metsätilaa. Ihminen, joka kokee metsässä syvää rauhaa, kuuluu musiikille eikä Suomelle.

Advertisements