Avainsanat

Itse pidän eniten kellumisesta. Tänäänkin kelluin ja oleskelin vedessä mahdollisimman vähän liikkuen,oikeastaan vain huojutellen jalkojani ja käsiäni. Ymmärrän myös vaativampaa uintiliikuntaa, olen pienenä eläytynyt isäni kroolausnäytöksiin, voimannäyttöihin. Vesi vastaa samalla voimalla mitä siihen satsaa, kuten hydrauliikasta tiedetään.

John von Duffel on saksalainen kirjailija, teatterintekijä,asketti ja maratonuimari. Hän kirjoittaa paljon vedestä: esikoisromaani Veden sukua suomennettiin 2001, tänä vuonna hän on julkaissut Wassererzählungen (Vesikertomuksia).

Veden sukua romaani on parhaimmillaan kertoessaan virroista ja kaloista, mutta myös uimisella on siinä osansa koska päähenkilöstä tulee aikuisena uimari. Maratonuimari hänestä tulee siksi, koska kokee että tavallinen uintivalmennus valmentaa hänet pois omasta ruumiillisesta vesikokemuksestaan.

”Heiltä me opimme ennen muuta  yhden asian: että lapsina me kukin olimme yhtyneet vesielementtiin omalla persoonallisella tavallamme, kuka pärskien, kuka loiskien; se oli tavallaan  kuin yksilöllisesti istuva puku, jonka jokainen meistä oli itselleen räätälöinyt, elävä, monenlaisista liikesarjoista yhteen punottu vesifysionomia, joka oli jokaisella yhtä yksilöllinen kuin käsiala tai sormenjäljet. Ja heiltä me opimme, että tämä hengissä selviämisen, pelon ja vaiston leimaama tapa uida, ei ollut minkään arvoinen, kun kyse oli nopeimman ajan kellottamisesta. Meidän valmentajiemme pääasiallisena työnä oli liikeratojemme sovittaminen  optimaaliseksi virtaviivaisuudeksi.” (John von Duffel, Veden sukua 2001, suom. Marja Kyrö,226.)

Ruumiin muisti, tapa muistaa jotain uidessaan.

Mainokset