Ihmeellistä, että niin kaukaa kuin englannista löytyy oikea nimi tuolle marjalle, cloudberry. Se tuo mieleen miellyttävimmän paikan, mitä luonto voi tarjota, pilvenpehmeän suon. Tai, jos haluatte, niin sängyn. Vaatii joko suollaoleskelun perinteen, suomättäällä nukkumisen lapsena, ennen kuin ihminen osaa olla ja lekotella suolla. Pelkäämättä paarmoja, sääskiä, kuvittelematta karhu-uhkaa ja muuta – sitä rauhantunteen saavuttamisen tiellä olevaa mielirojua ja levottomuutta.
Suolla on tulevaisuus, voimme poimia laiskasti kultahippuja täällä suomaalaisten isolla ja yhteisellä patjalla.
Kyykkyasennossa liikkuminen kuuluu orjuuteen. Toisaalta se asento mitä roomalaiset divaanillaan suosivat viinirypäleiden kanssa on hieman teennäinen. Mahallaan, kyljellään ja konttien tai tallustellen – ihan miten vaan. Hyönteisiin, kuumuuteen ja kosteuteen liittyvät ongelmat voidaan poistaa uuden vaatetusteknologian avulla. Nuo asusteet pitäisi suunnitella makuuasentoa suosiviksi.
Metsäpuutarhat 
3 vastausta aiheeseen “Lakkoja, cloudberries. Suolla loikoillen.”
Risto! Muistatko että Pohjanmaan suomalaisalueilla (paitsi Järviseudulla) keltaisen marjan nimi on valokki? Ainakin minulle se oli ensimmäinen nimi sille marjalle. Silloin 50-luvulla, kun soita vasta aloiteltiin kuivaamaan.
Meillä puhuttiin vaan lakasta, tosin huhuja olin kuullut tuosta kauniista nimestä: valokki.
(ja Ripsa, hyvä että kommentointi onnistuu taas)
Tää haluaa että vastaan nimellä enkä nimimerkillä. Sensuuria!