Avainsanat

, , , ,

Hello darkness, my old friend
I’ve come to talk with you again

Miksi en pitänyt nuorena The Sound of Silence -biisistä? Miksei tuo lempeä vaikenemisen ylistys kelvannut silloin. Lukiossa 70-luvun puolivälissä käytimme tuon laulun yhteydessä sanaa ”pliisu”, enkä suostunut pitämään tyttöystävääni kädestä koska sekin oli ”pliisua”. Sormien koskettelu oli parempaa kuin kädestä pitäminen. No, hän oli musikaalinen ihminen ja olisi mielellään nauttinut Simon&Garfunkel -harmonioista kasettia kuunnellen ja  mansikkajätskistä nauttien.

When my eyes were stabbed by the flash of a neon light
That split the night
And touched the sound of silence

And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more
People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs that voices never share
And no one dared
Disturb the sound of silence

Laulu, jossa valitetaan miten kukaan ei aidosti kuuntele, vaan puhuu ja puhuu vaikka yhdessä voisimme kuunnella hiljaisuuden harmonioita. Ja miksi kaikki esittää rooleja, vaikka voisi vaan olla aidosti. Tuota kokemusta me lukiolaiset yritimme tuolloin jakaa, löytää sielunkumppania, jonka kanssa vaieta ja kuunnella kuinka Simonin ja Garfunkelin äänet harmonisoivat meidät. Nyt kysyn, että mitä vaille jäin, kun en vastaanottanut tuota yksinkertaista sound of silence -tunnetta.

Mansikkajäätelöt olivat ”pliisuja”, puutahamansikan puraisu ja hapokkuus oli pois. Mansikkapuikon suklaakuorrutus oli kuitenkin jo viittaus kohti makujen täysosumaa, jossa mansikka, kerma ja suklaa harmonisoituvat. Vasta myöhemmin tiesin, että mansikan,kerman ja suklaan kolmisointu oli venäläis-ranskalainen aateliskeittiön peruja. Pietarin hoviin hankittiin ranskalaiskokkeja tuomaan ruokakulttuuria venäjänmaalle. He liittivät kermavaahon ja suklaan tuoreeseen mansikkaan, mukaan myös hieman appelsiininkuorta. Kuvittelen, että siinä Karjalan kunnailta poimitut ahomansikat kohtasivat eksoottisesta etelästä matkanneen kaakaorasvan.

Runoilija Anna Ahmatova toivoi haudalleen mansikkaistutuksen. Kuvittelen, että hän halusi myös kielensä alle suklaapalan, odottamaan.

Virolainen Metsmaasika -likööri käy tavallisen Jonsok-puutarhamansikan hempeyttämiseksi, vaniljajäätelö alle ja suklaarouhe ylle. Myönnän, että yhdistelmäni on aloittelijan, koska olen harrastanut yhtä vähän jäkiruokia kuin harmonista duo-musiikkia. Luulin  tarvitsevani apuun First Aid Kittiä, tuota uutta ruotsalaisnaisten duoa, joka laulaa uusfolkia 70-luvun tunnelmin. Mansikkan nauttimismusiikiksi sekään ei oikein sovi.

Bridge over troubled Water sopii mansikoille, sen otan Simon&Garfunkel harmoniatehtaalta: Olen silta sinulle, minä autan. Tätä ”biisiä” 70-luvun lukiolaisjengimme lauloi. Sitä me lauloimme ja sitä me olimme, silta toisillemme.

When times get rough
And friends just can’t be found
Like a bridge over troubled water
I will lay me down

Ajoimme pitkiä matkoja Pohjamaan öisillä teillä, matkoilla Kantakrouvista kohti lauluiltaa Harjanteeseen ja lauloimme ”like a bridge over troublded water I will lay me down”. Vaikka Simon & Garfunkel oli myös ”liian kaupallista”, tehokkaasti markkinoitua ”pliisuksi” tuotettua harmoniaa. Joku tiesi, että Simonia vitutti koko biisi, koska siinä Garfunkel laulaa soolona ikäänkuin tarjoutuen auttamaan Simonia tämän vaikeuksien yli. Silti me lauloimme yhdessä, jaoimme tunteen; kullakin oli omat vaikeutensa, ja aavistimme väliaikaisen yhteytemme, siksi tätä biisiä saattoi laulaa, se sopi hyvin niihin hetkiin pitkillä ja suorilla pohjalalaisteillä.

 

 

Advertisements