Pöytä on syöty tyhjäksi, pari kovettunutta sämpylää on jäljellä, sekä kumollaan oleva vati, kumotut juomaruukut. Silti kuvaan on piilotettu paljon ruokaa. Oikealla selin, pöydän ääressä oleva hahmo on ominut makkaralautasen, jota toinen vaatii jaettavaksi. Takan ääressä, aivan oikeassa kulmassa, joku grillaa lihakönttiä. Ruokaa lusikoidaan myös takavasemmalla. Mutta umpikännissä olevan morsiamen edessä oleva pöytä on liki tyhjä.
Näitä hollantilaisista 1500 -luvun huippukauden maalauksia voi vain ihmetellä: onko tämäkin uskonnollinen viittaus, siihen kuinka ahneet ihmiset käyttävät Kristusta hyväkseen. Maalaus on selvä mukaelma viimeisestä ehtoollisesta, karnevaalimukaelma – uskontohuumori karnevaalissa ymmärrettiin tuolloin ylitykseksi (ainakin Bahtinin mukaan). Kiitos herra ruuasta, ota pois jos saat.
Selvää on, että kuva on täynnä naurua ja kätkettyjä tarinoita. Nuo hollantilaiset maalasivat paljon sananlaskuja. Voihan kuvassa olla eräänlainen ”niin makaa kuin petaa” sananlaskun kuvitus. Jotain sen suuntaista on arveltukin, on ehdotettu että maalaus viittaa sanontaan ”morsiamen vierellä”, mitä kaikkea sillä on tarkoitettukin. Morsian on sellainen kuin seuransa. Sulhasta ei näy. Äiti lienee vasemmalla puolella hyvin, hyvin epäilevänä. Arvoituksen ydin on kuitenkin ehkä merkissä, mitä morsian sormillaan näyttää – onko se kuitenkin pyhimyksen ele.
Etualalle tallustelee narriseurue, joka tuo vielä uuden vivahteen: kaikki, myös kaikkein vähäisimmät ja halveksituimmat ovat kutsutut kristuksen pöytään.
Tarkastele isompana maalausta, joka on Jan Verbeeck, Grotesque Banquet.1550 luvulta.
Metsäpuutarhat 
2 vastausta aiheeseen “Groteski morsian kiittää ruuasta”
No minustahan tämä on verrattoman hauska kuva (katselin sitä suurena) ja kiva että kirjoitat siitä. Kyllä hollantilaiset osaavat panna iloksi ja pilkaksi yhtä aikaa.
Itsekin kirjoitan usein bloggausta maalauksen sanelemilla ehdoilla, eli ensin on maalaus, sitten siihen sopiva teksti ja jotta kolmiyhteisyys olisi täydellinen lisään siihen sopivaa musaa.
Mutta en muista, milloin olisin tuntenut olevani niin heikoilla, kun viimeksi, joku päivä sitten julkaisemani jutun kohdalla. Teki välillä mieli lyödä lekkeriksi koko homma, kun päivä(ilta)kausia olin punnertanut juttua, joka sivusi uskotoaihetta. Ei löytynyt minulta uskallusta, niinpä oli pakko kirjoittaa tavallaan tragedia. (josta siitäkin tuli jotenkin kömpelö). Mutta sellaista elämä on. Jos alkulähde on vakava, ei sitä voi rienata.
Tässä tapauksessa jo alkulähde itsessään on naurun aihetta ja vieläpä harvinaisen täydeltä laidalta ! Tykkäsin.
Joo, karnevaalimainen maalaus jossa on tarinoita, niistä on mukava hakea tietoa ja kirjoitella.
Ai niin se sinun pappi-juttusi. Hyvä kuulla että noissa postauksissasi on vahvasti kuva mukana, siis se blogissa julkaistu kuva.