Mitä emmin, kun viima puhaltaa lumipölyä ja hipoo routaista maanpintaa. Olisiko yksinkertainen rokka mitä: kuivatut herneet ja niiden liottaminen sekä hidas keittely? Rokkaa, papurokkaa tai hernerokkaa, jotain yksinkertaista, rasvaista ja tukevaa keittoa. Pitääkö rokan olla rasvaista? Huomasin, että suomensukuisissa kielissä muinoin rokka viittasi kaikkiin rasvaisiin keittoihin, parhaimmillaan pelkkään keitettyyn rasvaan.
Ehkä kermaa? Kookosmaitoa on käytetty hernemuhennoksessa, ja siihen se sopii intialaisesti maustettuna, mutta se on täysin eri asia kuin rokka. Lapsena nautin hernekeittosta, johon sekoitettiin tosiaankin kupillinen kermaa. Ehkä sekään ei ole rokkaa. Tukevasti rokkaavaa rokkaa: närkästyin Saksassa kun sain alkukeittona hernelientä, ei käy, kaipasin jotain sakeampaa.
Ei, en laittanut herneitä valkoviiniin likoamaan. Haaveilin toki eräänlaisesta hapanvellin aatelisversiosta. Josko Miehikkälän legendaarinen hapanvelli kehittyisi valkoviiniversioksi, samalla tavalla kuin hapankaalesta saa viinissä muhineen version. Hapanvellisä käytetään ruisleivän juurta tuomaan hernekeittoon tuo paikallinen happamuus. Entä valkoviinin happamuus? Luovuin kokeilusta, sitä on varmaan yritetty. Epäilen, että hernerokka viinissä tuo mieleen entisen kotiviinipönikän pohjat.
Kokeilen toista suuntaa, hapattamisen sijaan idättäminen voisi sopia. Maksimoin siis liottamisen. Tarkoitukseni oli liottaa herneitä viispäivää ja pitää vesi raikkaana niin kauan, että herneet puhkeavat eloon ja alkavat työntää itua.
Tiesin, että kaikki siemenet eivät idä. Tehotuotetut ja monta vuotta sitten kuivatetut herneet tuskin enää elävät. Viimekesäisissä luomuherneissä on parasta ituvoimaa. Ehkä näin syntyy vitamiinipommi, niin ajattelin, rokka joka voittaa tavallisen purkkihernekeiton. Sitten epäröin, olisiko pitkään kiehuneessa iturokassa enää mieltä.
Näin kehittyi ratkaisu, ja tavallista parempi hernerokka. Olin huuhdellut herneet päivittäin: oli kulhollinen sikiöitä, joista kehittyi aivan pieniä pystyssä sojottavia häntiä. Yllätyin miten helposti idut irtosivat, kun pyörittelin herneitä kämmenten välissä. Ja kyllä, herneitä keittelin pitkään. Valmiiseen rokkaan tuli sitten tuore kruunaus herneitten omista iduista, jotka lisäsin vasta lopuksi.
Metsäpuutarhat 
2 vastausta aiheeseen “Rokka ite”
Olet Risto viime aikoina, huomioideni mukaan, häärinyt paljon keittiössä. Mielenkiintoisin tuloksin. Tällä kertaa sait ajattelemaan vakavasti, pitäisikö luopua purkkihernekeitoista, joita meillä on kaapissa monta kappaletta hätävarana. Mitä sotkua ne mahtavat sisältääkään. Ei ole koskaan tullut tutkittua. Mutta miten ravintorikas on pelkkä herne! Mitä jos panisi niitä likoamaan ja noudattaisi ohjeitasi. Ne kuulostavat lupaavilta. Kermat ja kaikki muut deletoisin. Kekittyisin pelkkiin herneisiin. Antaisin niiden itää rauhassa. Sitten, jos se onnistuu, raastaisin lanttua ja lisäisin siihen ne herneet. Tulisi mehukasta ja terveellistä lanttuhernesalaattia. Muuta ei sitten ruokapöydässä tarvittaisikaan. Olemme tottuneet yksinkertaiseen ruokaan.
Kiitos viestistä Liisu,
seuraan blogiasi ja onneksi ehditte saamaan bussin unohtuneen laukun takaisin.
Tuo herneitten idäysjuttu on lopulta aika vaivalloinen, koska täytyy niin monen päivän ajan vaihtaa raikas vesi herneille, että ne eivät happane. Mukava rokka mutta miten sen saisi vaivattomaksi myös ?