Avainsanat

,

Pelmeenit sienitäytteellä eivät vaan tunnu onnistuvan, en saa täytteeseen makua tarpeeksi. Kun olen tarjonnut tattipelmeenejäni, ihmiset ovat kiitelleet niinkuin entisessä Neuvostoliitossa, valehdelleet maukkaaksi vaikka makua ei ole ollut.

Pelmeenit ovat rehellisiä piirakoita, niihin on rehellisyys tavallaan sisäänleivottuna.

Pelmeenien tulee olla läpikuultavia. Sen mikä on kätketty taikinan sisään, sen täytyy kuultaa läpi. Putin ei selvästikään ole pelmeenien tuntija, vaikka hänellä itsellään onkin läpikuultavat korvat.

Myös Jevtusenko unohti tämän. Ei voi kuin pahoitella ja sanoa, että Jevtusenko unohti mitä oli kirjoittanut pelmeeneistä ja läpikuultavuuden periaatteesta. Mikä on sellainen yhteiskunta, josa taikina on niin paksua ettei sisältö näy? Seuraavassa, varsin eroottisessa Jevtusenko -otteessa leivotaan pelmeeneitä:

„Dasa, nuori 18 –vuotias tytär, kaulasi pelmenitaikinaa ja leikkeli
siitä juomalasilla pyörylöitä. Hänen käsivartensa olivat kyynärpäitä myöten
jauhoissa, ja jauhoja oli levinnyt myös poven tummaan syvennykseen, joka
vaaleni sarafaanin auenneen kaula-aukon alla, ja hymykuoppaiset posket
hehkuivat pehmeän jauhopölyn lävitse. Dasan silmät olivat niin vihreät,
että ne muistuttivat kahta malakiittikiveä.

– Auttaisitte leipomaan pelmenejä! Dasa huudahti vallattaomasti.
– Vai eivätkö punaupseerit osaa?
– Mikseivät osaisi! Tisa hymyili, pyöräytti kaulinta, painoi juomalasin
reunat taikinaan ja leikkai siistin pyörylän. Sille hän nosti hyppysellisen
täytettä, nipisti tottuneesti sormillaan piiraan raunat yhteen ja käänsi
pelmeenin yrittäen tehdä kaiken niin kuin äiti oli opettanut jotta
piiras muistuttaisi pienen lapsen läpikuultavaa korvaa. Sitten hän näytti
tulosta Dasalle.
– Kelpaako?
– No, jotenkuten, Dasa purskahti nauruun.
– Vaikka taikina jäi kyllä liian paksuksi. Olisi pitänyt kaulita enemmän. Täyte ei kuulla lävitse.
– Mutta sinä sensijaan kuullat kauttaaltaan, Tisa sanoi hänelle. Dasa
seisoi juuri kultaisessa valossa, hänen sarafaaninsa alla kuulsi tummana kevyt
ja notkea vartalo.

Dasa lemusi jauhoille, taikinalle, sipulille ja rakkautta kaipaavalle
nuoruudelle. Tisa, joka oli varma siitä, että kukaan ei voisi vastustaa
häntä, tarttui Dasaa vyötäröltä, mutta sai heti korvapuustin – ei
kovakouraista, mutta kuitenkin tuntuvan.

– Älä pidä kiirettä, punaupseeri, Dasa sanoi, eikä hänen hymyssään ollut
lainkaan kiukkua.“
(Jevgeni Jevtusenko: Marjamaat s.88)

Onko Jevtusenko on luomassa kiehtovaa verhoa, lumoavaa tarinaa puna armeijan ympärille ? Sitä propagandaa tässä on.  Samalla tavalla kuin muissakin lavastetuissa asetelmissa: Stalinin sylissä on enemmän lapsia leikkimässä kuin Hitlerillä konsanaan. Tässä luodaan kuva, jossa punaupseeri osaa leipoa ja flirttailla.

Tai ehkä tässä tarinassa innostetaan nuoria naisia antamaan omille sotilaille, ja olemaan vastustelematta silloinkin, kun nämä tarttuvat kiinni.

Tai toisaalta: vihjataanko tässä kuitenkin armeijan huonoon puoleen, sillä vaikka tarinan sotilas on sankarillisen käytännöllinen ja seksikäs – läpikuultavaa taikinaa hän ei osaa.

Sen tästä opimme: niin kauan kuin pelmeeneissä on läpikuultava taikina, venäläiset tulevat selviämään. Ja uskon että minäkin ennen pitkää löydän siihen oikeanlaisen sienitäytteen.

PELMEENIT (vanhoista muistiinpanoista läytynut resepti)

Alunperin Kiinasta, ugrilaisten kansojen mukana Venäjälle kulkeutunut
keittopiiras. Aito siperialainen pelmeeni on eräänlainen säilyke. Niitä valmistetaan
kerralla suuria määriä, pakastetaan suoraan lumihangessa ja käytetään
vähitellen.

Taikina: 500g vehnäjauhoja, 3 munaa, suolaa ja 2-3 dl vettä.
Taikinan kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja niihin yhdistetään
munat ja vesi. Vettä lisätään aluksi vain vähän ja lisätään vähitellen tarpeen
mukaan. Taikinan tulee olla pehmeää ja samalla sitkeää.

Tavallisesti täyte on jauhelihaa, teurastusaikaan kun lihaa oli sälöttävä, tehtiin myös pelmeenejä. Teurastusaikoja muistellessa voisi tehdä täytteen kuitenkin sienistä.

Täyte: öljyä, hienoksi silputtu sipuli, valkosipulia,  mustapippuria.
Silputtu sipuli kiehautetaan öljyssä pehmeäksi ja lisätään sekoitettuun
jauhelihaan voimakkaasti vatkaten. Samalla lisätään valkosipulia maun
mukaan sekä muut mausteet.

Taikina kaaviloidaan mahdollisimman ohueksi ja siitä irroitetaan muotin
tai juomalasin avulla pyörylöitä. Jokaisen levyn keskelle nostetaan
teelusikallinen täytettä ja pelmeeni taitetaan puolikuun muotoiseksi.
Reunat nipistellään tiukasti yhteen. Lopuksi molemmat sakarat puristetaan
sormin korviksi, jotka keitettäessä toimivat ankkureina ja pitävät täytteen
veden pinnan alapuolella.

Valmiit pelmeenit jauhotetaan ja pakastetaan. Tarvittaessa jäätyneet
pelmeenit keitetään korkeassa kattilassa, runsaassa vesimäärässä.
Pelmeenit ovat kypsiä, kun ne nousevat pintaan.

Pelmeenit tarjoillaan voin ja sinapilla ryyditetyn smetanan kanssa.

Mainokset