Kalaruuasta puheen ollen toistaiseksi voimakkain kokemus oli kolmen euron karppisoppa, nautittuna kalatorin myymälän nurkkapöydässä.Liemessä oli vahva kalan maku, Ja vaikka savustetun karpin liha oli keitettäessä hajonnut hiutaleiksi ja vaikka suolaisuutta oli liikaa, niin silti soppa tuntui aamupäivällä erittäin vahvistavalta.
Tiedän vasta kovin vähän karpista, iso kala se on, ja hyvä ruokakala. Se on hyvä seurustelukala, koska siitä riittää monelle, mutta millaisia ruokailurituaaleja siihen liittyy, Kunpa tietäisi.
Kalan makuisia kalaruokia oppii arvostamaan, kun muuten joutuu syömään näitä leivitettyjä, friteerattuja, gebackene, wienerleikkeleen tavoin kuorrutettuja kalafileitä, jossa kalan luontainen mietous on muuttunut ei-minkään makuiseksi. Kuten taannoisessa Gasthousessa Volksteatterin luona, jossa täysin mauttoman florellifileen jälkeen yllätys odotti vessassa. Ilmeisesti keittiössä kokki oli poistaessaan kalanhajun ruuasta, ajanut sen vessaan. Sen hieman kosteassa ja kusenkitkerässä ilmassa oli selvä kalan haju, karppikeiton aromi.
Mieluiten söisin raakaa kalaa, ja siksi suosikkini on ollut edullinen sushi-buffet kadun toisella puolella. Raaka lohi olisi hyvää, mietoa ja terveellistä – mutta lohikin tuntuu kadottaneen kalan makunsa.Se on ehkä halpaa kassilohta, jonka keittiön veitsitaituri on pyöräytellys sushi-annoksiksi.
Niinpä olen kääntymässä kalakeittojen puoleen. Buillabasse, jonka nautin eräänä lauantaina Nasmarkin torilla oli mahtava. Siinä ei ollut suolaa, sahrami ja valkoviini maustoivat liemen. Kokki oli keittänyt ison kattilan ja kaupitteli annoksia torilla, se oli keitto, jota pakastaminen ei pilannut. Ja otan kyllä annoksen toistekin jos satun paikalle sopivaan aikaan,
Italialainen kalakeitto, kirkkaasa liemessä sinisimpukoineen oli myös oikein maittavaa. Sitä joutui vain odottamaan kiusallisen kauan aikaa. Sinä sunnuntai-iltapäivänä lähistöllä istui häiritsevä nainen, humalainen tsekkinainen puhui miesystävälleen englantia kiusallisen kovalla äänellä. Sinisimpukat olisivat voineet avata kitansa ammolleen lautasellani, samalla kun naisen suu olisi saanut napsahtaa kiinni kuin simpukka ja paata mykän meren pohjaan.
Mutta italialainenkin soppa oli herkulinen, tosin lientä olisi saanut olla enemmän kuin se desi kalapalojen alla. Nykyään olenn entistä vakuutuneempi siitä, että kuorrutusta paremmin kalalle sopii liemi, tuntuu luonnolliselta että nestemäinen elementti on kalan rinnalla lautaselle asti.
Metsäpuutarhat 