Kirjoitin joskus Maailmankirjoissa, että Shakespearen Loppiaisaatosta on hyvä käännös Pentti Saaritsalta.
Stephen Greenblatt esittää, että Shakespeare ironisoi sitä kauneuden ideaalia, mikä renessanssin estetiikkaan kuului. Hän viittaa Loppiaisaatossa kohtaan, jossa Olivia poistaa mustan harson ja paljastaa kasvonsa Violalle, joka toteaa että tämä on hyvin kaunis, ja että hänen kannattaisi lisääntyä ja tuottaa kopioita itsestään, Olivia vastaa ironisesti, ja proosakielellä. Greenblattin mukaan tässä Shakespeare pilkkaa jo renessanssin harmonisten kasvojen ideaa:
Aion monistaa kauneuteni eri tavoin. Se luetteloidaan, ja jokainen osa ja jäsen kirjataan viimeiseen tahtooni, kuten, item. kaksi huulta, melko punaiset, item. kaksi harmaata silmää ynnä niihin luomet, item. yksi kaula, yksi leuka, ja niin edespäin. (I.5 r.245-250).
Loppiais loppun päättyy tämän vuoden Youlu -teemani.
Metsäpuutarhat 