Kesä pakenee etelämmäksi ja meren turviin, siellä vedet ovat lämmenneet eivätkä hetkessä viilene.
Haluaisin merikarvialle, se on paikannimi mutta voisi olla muutakin, en taida päästä merelle kalaan, kaverit eivät halua tietää mitään merikarviasta, eikä lumoavaan Turun saaristoonkaan ole menemistä. Niin, olen lukenut Monika Fagerholmin lyyrisiä meri-esseitä joista haluauaisin kirjoittaa ja lisäksi mielessä on Hans Ruinin 50-luvun saaristoesseet – Fagerö. On kuvaavaa että sen nimistä saarta ei ole enää olemassa.
Näin on vilkuiltava ympärille keskisuomessa, jossa kesä on jo päätetty vähin äänin lopettaa.
Siis kesä pelastautuu merelle. uuden otsikkokuvan figuuri on peräisin Korin Faughtin maalauksesta.
Metsäpuutarhat 