Kategoriat
kesän perusasiat

Keskipäivä on aina nuori

cropped-mereen2
Albert Camus oli helleeni, välimerellisen keskipäivän ihminen. Hänelle Välimeren valo keskellä päivää on merkinnyt sekä absurdin korkeaa hetkeä – ja toisaalta selkeää oikeudenmukaisuutta.

Tipasa, roomalaisten muinainen rannikkokaupunki Algeriassa oli Camus´lle tuttu nuoruusvuosilta. Tipasan raunioissa on kylpylä, amfiteatteri sekä useita basilikoita. Camus on kirjoittanut Tipasasta ainakin kahdessa esseessään, varhaisessa ”Häät Tipasassa” ja myöhäisessä ”Paluu Tipasaan”. Jälkimmäisessä Tipasa-esseessään 1952, eurooppalaisen yön ja vastarintavuosien jälkeen Camus palaa muinaisille raunioille ja kokee itse kuuluvansa täysin päivälle. Päivä Tipasassa on nuorempi kuin mitä Euroopassa koskaan: siellä uudet vääryydet ovat tulleet vanhojen tilalle. ”Siksi Eurooppa vihaa päivänvaloa, eikä pysty muuhun kuin asettamaan uuden vääryyden vanhan tilalle”. Pieneksi jääneen appelsiinin tavoin, ilman valoa ja vettä, hedelmä kuivuu ja jää kitkeräksi.

 

Raunioilla, Välimeren äärellä, nuoruutensa maisemassa Camus tajuaa että päivä on vielä nuori, päivä on aina vielä nuori. Täytyy säilyttää kontakti tuoreeseen elämään, ilon viileisiin lähteisiin sekä ” päivään, joka karkottaa vääryyden ja palaa taisteluun jossa tuo valo on saatu.”

Päivä on nuori, oikeudenmukainen ja voimakas. Tämä oikeus on suoraa, samalla tavalla suoraa kuin absurdi tai julma totuus. Camus kirjoittaa, että Tipasan rauniot ovat nuorempia kuin viimeaikaisten pommitusten tekemät. Siellä maailma alkaa uutena joka päivä, aina uudessa valossa.

(Albert Camus The Myth of Sisyphos, essee ”Return to Tipasa”.)

4 vastausta aiheeseen “Keskipäivä on aina nuori”

Jostain syystä tätä lukiessa tuli mieleen tuttavamme väitöskirja Taiteilija ei vanhene.

Camus, kirjailija ja filosofi, kadotti maallisen valon silmistään murhattuna, niin väitetään (auto-onnettomuus, jossa hän kuoli oli järjestetty?). Mutta hänen Sivullisensa ja muut hengentuotteensa elävät. Ja hän itse elää niissä. Valona, ainakin jossain mielessä. Sanoissaan, jotka tässä RniemiP on kauniisti laittanut esille.

Kyllä se ilmeisesti on ollut ihan oikea onnettomuus. Elettiin semmoista aikaa että FLN ei ollut niin hirveän aktiivinen terrorin kylväjä kuin oli ollut vähän ennen. Ja Camus’lla oli ollut käsikirjoitus salkussaan, eli kyllä hän teki ajovirheen serpentiinitiellä.

Kummallinen kohtalo Camus lla joka tapauksessa, ja jotenkin hänen hahmoonsa osuva. .. Oliko se käsikirjoitus ”Onnellinen kuolema” ?

Risto, luulen että kässäri oli se tuo postuumisti julkaistu, Ensimmäinen ihminen.

Tuli sen takia jutustasi hyvin mieleen, että se käsitteli myös Algeriaa, tarkemmin vielä: se oli oikeastaan Camus’n kasvutarina siinä maassa ja käsitteli ranskalaisten ja arabien suhteita.

Camus’n kuolemasta puhuttiin kirjan julkistamisen aikaan. Joku oli kaivanut esiin poliisin pöytäkirjat. Sen mukaan Camus ei ollut humalassa eikä ajanut ylinopeutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s