Avainsanat

, , ,

cropped-mereen2

Vilkasta on, jos yrität elää kukkimisen rytmin mukaan. Nyt tuomet tuoksuvat, ja vain muutama päivä sitten huomasin kuinka valkovuokot olivat kerääntyneet yhteen kuin laulaakseen kuorossa.

Erityisesti kampuksen tuomet merkitsevät minulle yliopisto-tuoksua, ikään kuin kuoleman jälkeen ruumiista kehittyvää vienoa tuoksua, joka ilmaisee että tämä kaikki on jotain aivan muuta kuin mitä olet luullut.  Opiskelusta ja tutkimuksesta nousee kevätjuhlan ja loppumisen henki, pieni kyllästyneisyys sekoittuu happirikkaaseen keveyteen ja saa aikaan tuoksun. Kesän synty on ilmassa, se on eräänlainen mätänemisen metamorfoosi, kusi alkaa tuoksua hyvältä.

Sanotaan se selvemmin: kun tuomen kukkia tuo paljon sisälle pieneen tilaan, ne alkavat tuoksua kuselta. Sama voidaan ajatella toisinpäin, kun pieni määrä virsahappoa sekoittuu keveisiin ilmamassoihin, syntyy jotain hyvänhajuista.

Ilman muuta myös fotosyteesi on tehnyt osansa ja ilmassa on jotain ylimääräistä ja vielä toteutumatonta.

Inspiraatio ei ole mahdollista ilman tätä kaikkea mitä on ilmassa, inspirare merkitsee sisään hengittämistä.

Useinkaan ei ole huomattu, että inspiraatio voi olla myös yhteinen kokemus, yhtä luontevasti kuin ilma ja tuomien tuoksu jota hengitämme vaikuttaa kaikkiin paikalla oleviin. Tosin jokaisella on oma nenänsä.

Inspiraatiossa kirjoittaja kokee että tekstin maailma on jo, se on kaikkialla, mutta ei vielä tekstinä. Inspiraatio on siis eräänlainen aavistus, joka tulee jostain ei-olemassaolevan alueelta. Inspiraatio on aina jotain enemmän, kuin mihin kirjoittajalla on taitoa,  se on enemmän kuin mitä yksilö pystyy vetämään sisäänsä.

Aloitteleville kirjoittajille inspiraatioon liittyy olennainen kyvyttömyyden kokemus, joka ammattilaisena itseään pitävä on kadottanut. Inspiraatio tuntuu niin loistavalta että pelkästään sen vuoksi voi yrittää kirjoittaa vaikka ei osaakaan. Juuri tästä syystä nimenomaan kokeneet kirjoittajat tarvitsisivat enemmän inspiraatiota, kokemusta omasta rajoittuneisuudesta, kun hengittää sisään niitä mahdollisuuksia, jota on mahdotonta tavoittaa. Inspiraatio on aina kirjoittajansa mitan ylittävä, vaikka ei olisi enempää kuin rajalla häliyvä, tuoksu jonka lähdettä on mahdoon tavoittaa.

Tuomet tuoksuvat, luovat ilmapiirin joka läpäisee kaikki tuoksullaan, ja herättää jokaisessa erikseen kokemuksen enemmästä kuin mihin omat aistimukset yltävät.

Mainokset