Avainsanat

, ,

Yli 50 vuotta sitten kylmät ilmat olivat vallalla vielä kesäkuun 12 päivänä Inkoon Härligössä. Filosofi Hans Ruin käyttää ilmaisua

”Sommaren är lagd på is”

Kesä on laitettu jäihin. Ruotsinkielessä on erilainen tila lagd på -ilmaisun vuoksi, kerrostuneempi. Ja lyhyt ilmaus jäälle? Is. Joka kirjoitettuna ei luista niin kuin lausuttuna. Kesä on liukastunut perseelleen. Suomen jäässä on enemmän kylmyyttä: huone jähtyy. Voidaan sanoa, ei tule kesä, tännehän jäätyy. Ilma jäähtyy.

Ruin kuvaa kuinka omenapuiden kukinta viipyy, kehitys on pysähtynyt, jo toista viikkoa nuput viivyttävät avautumistaan. Kissankäpälää muistuttavina ryppäinä ne odottavat paljaissa oksistoissa.

Miksi valittaa, sanoo Ruin, sillä kesä joka viipyy, on parempi kuin kesä, joka tulee liian nopeasti:

”… som i hektisk livfullhet i en handvändning snappar bort primören av hela årstiden rätt för nestan på oss. Fins det någon del av hela året då jag ville strama åt tyglarna på den jagande tiden, så är der just dagarna på gränsen mellan vår och sommar. Skönt at ha de mesta – och besta – ännu i behåll eller framför sig.” (Ruin, 1960, 5)

Sitaatti on ruotsiksi, koska niin olennaiset kevätkirjallisuutemme assosiaatiot vievät meidät ruotsinkieliseen saaristoon. Astrid Lindgrenin Saariston lapset, sen elokuvaversio lienee salakuljettanut ruotsinkielistä puhetta kevääseen. Vahinko että muumien ruotsi ei koskaan päässyt kuuluville tv-animaatioissa, koska silloin ruotsi, eräänlaisena kevään kielenä olisi vain korostunut. Ruin -sitaatin ruotsinkielen yksinkertaisin syy on tosin se, että teosta ei ole suomennettu.

Suomenkielessä vieraana liikkuva ystäväni ihmetteli, kuinka osuva nimi puulle on ”tuomi”. Hänelle tuttu sana oli ”tuominen” . Siitä hän oli päätynyt ajatukseen, että ehkä tuomi on keväällä syntynyt nimi ja se viittaa puuhun joka kukkien tuoksu on ensimmäinen kevään tuominen.

Toisaalta ”unikoiden” nimeä hän ei ole oppinut liittämään pirteisiin kukkiin, jotka loistavat punaisina. Niissä ei ole mitään unista. Ruotsin ”vallmo” herättää paljon osuvampia assosiaatioita, se tuo mieleen auringon lämmittämän vallin jossa niiden hyvinvointi on silmiinpistävää.

Hans Ruin huomaa myös korostaa kasvinnimien äänteellisyyttä ja etymologiaa, hän ei pidä raparberista ja inhoaa niiden sairaanpunaisia ryppynuppuja kevätmullassa. Seuraava seuraava on läpeensä rabarparturoitu lause:

”Bara rabarbern, barbaren bland växter, har hunnit här…”

Advertisements