Suunnittelen vaatimatonta lahjapakettia, sieltä löytyisi kauniita syvänpunaisia, hieman lasimaisen kiiltäviä ruusun terälehtiä. Ne olisivat syötäviä, ikään kuin makeisia – mutta oikeista ruusun terälehdistä tehtyjä, chilimäisiä ja makeita.
Ylin kerros olisi tulta, ja seuraava kerros ilmaa. Noiden miedosti sokeroitujen ja terälehtien alla olisi kerros mantelilastuja kuivattujan mansikkasiivujen ylle ripoteltuina.
“Today it is rare indeed to see candided violets or candid rose petals, but no box of candy from a good confectioner of the early nineteen hundreds would have been sent out without the final touch of candied flowers tucked in the top layer between the nuts and the chocolates. These pretty and tasty sweetmeats are tedious to make and do not lend themselves to mass production, so they are disappearing from the modern scene.”
Rose Recipes -teoksessa vuodelta 1675 eräs resepti neuvoo “To Candy Rose Leaves Natural as if They Grew on Trees.”
Metsäpuutarhat 
3 vastausta aiheeseen “Kukan ja makeisen yhdistämisestä”
… meidän joulu on, sanoakseni vihdoikin jotain tähän kauniisti järjestyksessä olevaan, joulumieltä nostavaan blogiin, joka saa minulta kiitoksen erityisen harkituista kuvistaan ja huolella valituista sanoistaan, niin, meidän joulu siis on ilmeisesti, mitä suurimmalla todennäköisyydellä poikkeava mitä tulee ruuan määrään ja sen esille laittamiseen.
Olen turhautunut. Miten tahansa olen yrittänyt uhrata voimia ja aikaa perinteellisten jouluruokien valmistamiseen ollakseni tunnollinen joulutunnelman pystyttäjä, sitä surkeammin olen epäonnistunut. Leivon piparkakkuja, hyvissä ajoin. Seuraus, ne syödään heti. Suoraan pelliltä. Jouluna ei ole mitään. Sama kokemus muiden herkkujen kanssa. Jouluna ei ole niistä enää mitään jäljellä. Voi minua.
Nyt olemme tehneet vakaan päätöksen. Emme yritä mitään. Katsotaan, mitä tapahtuu. Luultavasti ei mitään. Joten todellisesta joulurauhasta saamme kerrankin nauttia. Suurin odotuksin siis: Hyvää Joulua!
Hyvää Joulua Liisu, älä huoli pipareista sillä nehän kuuluukin syödä ennen aikojaan. Kiitos myös huomiosta että blogini on järjerstyksessä, mutta katsoppa tuota edellisen postauksen grafiikkakuvaa… tuosta epäjärjestyksestä ja kaaoksesta pasuunaa soittavien, metelöivien enkelten kesken voisi vetää myös johtopäätökset. Tai minusta siis tuo viivaryöppy on varsin levoton, ja ilmakin on kuin räntää sataisi (niin kuin täällä Jyväskylässä nyt).
Noo, olen katsonut sitä jo aikaisemmin, ja ajatellut, miten osuvasti siinä on kuvattu sitä mekkalaa ja hälinää, mitä ”pyhän perheen” yläpuolella käydään vuodesta toiseen. Eikä koskaan olla oltu sopusoinnussa. Riitasointuja on ilmennyt aina kautta aikojen. Kirkolliskokouksissa on sitten päätetty asioita, ja vaikutusvaltaisin on saanut aina eniten ääntään kuuluville. Riitasointua koko elämä! Ihmisten tekemiä kuttulan aavauksia.