Muistan vanhan pyhiinvaeltajan, jolla oli pitkä, harmaa parta: hän kantoi minua usein käsivarsillaan, etsi metsästä kaikenlaisia kirjavia sammalia ja kiviä ja leikki kanssani… Kerran hän toi mukanaan ihmeen kauniin, minun ikäiseni pojan. Istuimme ruohikossa toisiamme hyväillen ja suudellen: lahjoitin hänelle kaikki kirjavat kiveni, ja hän osasi kaata niistä kaikenlaisia kuvia maahan, mutta lopulta ne aina saivat ristin muodon.

– Olen tuonut teille tänään ihmeellisen lapsen, jotta hän sytyttäisi pojassanne rakkauden kipinän, mutta minun täytyy ottaa hänet jällee pois teiltä, ettekä te saa, enempää kuin minäkään,enää milloinkaan nähdä häntä.

Advertisements