Avainsanat

, , ,

Keskellä päivää on hämärää, sumuista, musta horisontti piirtyy hämärää vasten, on himmeää ja niin harmoonista. Hämäryys soi, äänteet sointuvat … harmaa on harmoniaa. Sen vakuudeksi kuuntelen gregoriaanisia adventtilauluja, ajalta jolloin maailma ei ollut ylivalottunut, jolloin ylistys kohosi hämärään taivaaseen, himmeln ol himmeä.

Vanhassa katolisessa adventtilaulussa lauletaan latinaksi:ororate caeli desuper et plues nubant iustum:
Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä
vuotakoot pilvet vanhurskautta. (Jes 45:8)

Tämä laulun hämärän on tietysti katsottu olevan valon kaipuuta, niin että sointi on kirkasta pinnaltaan, mutta yltäkylläisempää ja armollisempaa on hämärä. Harmaa suo harmoniaa, ja ikään kuin tuo yhä laajeneva hämärää humisisi. Se on jotain minkä merkiksi kynttilät ovat jääneet laulajien käteen.

Mainokset