Kuvittelen aikaa, jolloin tällaisena marraskuisena, leutona mutta tähtikirkkaana yönä tuntematon mies ratsastaa metsätietä,  näkemättä paljoakaan, luottaen hevoseen, ja sen näköön ja kuuloon.

Sitten hän ratsastaa peltotiellä, näkee kylän valot ja suuntaa tänne. Hän pysähtyy hetkeksi valojen alle, katsoo ympärilleen ja jatkaa matkaansa. Tällainen on Rembrandtin maalaus Puolalainen ratsastaja.

Öinen ratsumies katoaa yöhön kenenkään tietämättä, miksi hän pysähtyi.

Antonio Munoz Molina Öinen ratsumies (Suom, Tarja Härkönen):

”Kapeissa kehyksissä oleva tummasävyinen grafiikanlehti ratsastajasta ei ole herättänyt kenenkään mielenkiintoa ja olen tyytyväinen siihen. Tuntematon ratsastaja, vuosisatojen takaa, nuolet ja satulapussi lanteillaan pitää vasemmalla kädellä ohjaksia, hän ei katso tietä vaan on kääntynyt katsomaan minuun päin, tavoitellen jotain pääni takaa aivan kuin minua ei olisikaan, pysähtyneenä hetkeksi ennen kuin iskee kantapäät hevosen kupeisiin ja sitten he jatkavat matkaa pimenevällä tiellä.”

 

Advertisements