Riittää kun näyttäytyy laiturillaan, niin veneilijä osaa pysytellä etäämpänä.  Kesäisessä luonnossa ihmisten suhteet muuttuvat selvästikin reviireiksi,  jossa kommunikoidaan etäisyyksillä, tilan varaamisilla ja antamisilla.  Mikä on kalastajan sopiva etäisyys mökistä, jossa on havaittu lomalainen.

Mikä on epäviralliseen, pieneen, uimarantaan tulleen suhde toiseen, koiraansa uittavaan ulkoilijaan ?

Tuntuu, että omistusoikeus ja tontin rajat eivät ilmaise paljoakaan tästä vivahteikkaasta kommunikaatiosta,  vaan kyseesä on eräänlainen aura, joka säteilee rajojen ulkopuolelle ja on siis puhtaasti mielikuva.  Mökkitiet kuuluvat usein näihin reviireihin, harhaileva rantateitä kuljeksiva aistii sen vaikka mökillä ei olisikaan ketään.

Omat reviirit, jos olen sukumökillä, ovat samalla tavalla pinttyneet kuin muillakin. Jos mökkitiellä kulkee joku, haluan tunnistaa liikkujan. Ja jos rantaan tulija on vieras, olen koko ajan tietoinen tuosta tuntemattomasta lähistöllä, jos kyseessä on joku rannan vakituinen käyttäjä, niin rauhoitun ja unohdan tulijan.

Rantareviireihin vaikuttaa ehkä tuttuus ja tottumus enemmän kuin omistusoikeus, huomaan että minulla on useita järvenrantoja joissa tunnen tulleeni vakiokulkijaksi, vaikka omistusoikeus on vain yhteen. Jokaiseen niistä on aluksi liittynyt varovainen asettuminen, rajojen tunnistaminen ja vähittäinen tuttuus ja rentoutuminen.

Mainokset