Ehkä Pentti ei muista tätä enää, mutta minä huomasin hänen ilmeessään tapahtuneen avautumisen.   Hän päätti oikaista pakettiautolla asuntoalueen kautta isolle tielle. Istuin vieressä, ja sateen jälkeen keväinen vihreä  levisi tuoreena kaikkialle ja se  ehkä valmisteli tuota hetkeä. Talven sairastelujen ja leikkauksen, kolottavan lonkkakivun jälkeen lämpimät säät olivat muuttaneet tunnelmaa.

Asuntoalueen, mikä lie Päivikinkatu, nousi ensin hieman ja alkoi laskeutua sitten laajaan laaksoon. Sillä hetkellä hän alkoi haukkoa henkeään, ei kohtauksen omaisesti, vaan avaran koivikon vaikutuksesta. Asuntoalueen rivitalot leivisivät viuhkamaisena molemmin puolin pääkatua, tunne laajeni selvästi ja hän puhkesi puhumaan:

”Ihmiset eivät pidä enää sälekaihtimia kiinni ikkunoissaan … tuuletusikkunat ovat auki. .. grillit pihassa… Kaasugrillien markkinat ovat huimat tänä keväänä … tai sama se, jos nauttivat… kukkia. En tiedä niitten nimiä, kevätkukkia jotain, ei tulppaaneja vaan niitä toisia… lonkkaleikkaus tehtiin pääsiäisen jälkeen, ja se on parempi kuin uusi se nivel … tai mukula, miksi niitä sanotaan … kukkasipuli, onkohan niitä jo myöhäistä istuttaa. Narsisseja, niitä. … eikö nuo kukat ihmisten pihoissa ole niitten narsisseja… nauttivat elämästä, huoneet tuulettuvat kun ikkunat ovat iltaisin auki.”

Advertisements