Korvasienet pilkistelevät, missä metsä on parturoitu ja maata rikottu. Näkyy korvanlehdet,  kuka siellä, kenen korvat putkahtavat pintaan. Okei,  jos ne haluaa kuunnella, niin voinhan minä höpötellä.

Korpien kulkijat, hakkuuaukkojen – ja nykyään hakkuuaukeiden – kulkijat, mitä kerrotaan korvasienistä? Mitä muuta, kuin että niin myrkyllisiä ne ovat, että paljain käsin ei niitä kannata koskea. Korvasienistä kerrotaan että juuri myrkyssä niiden makukin on parasta, mutta kuivattamalla maku jää mutta myrkky haihtuu. Toisaalta korvasienistä kerrotaan, että ne ovat pelkkiä ruskeita ja poimuttuneita aivopieruja jotka eivät vedä vertoja sipseille, jotka taas ovat jalkasienten sukua.

Henkilökohtaisesti kerron myös, että korvasienirisotto odottaa vielä täydellistä reseptiään.

Joka tapauksessa tähän aikaan vuodesta kannattaa puhua korvasienistä, sillä mitä enemmän niistä puhuu niin sitä enemmän niitä nousee kaukaisiin metsiin, toivoen että niistä puhuttaisiin vielä enemmän, ennen kuin ne rauhoittuvat sienestäjien muminaan ja palaavat maan alle.

Advertisements