”Etsikää minulle millä kielellä tahansa, mistä aiheesta ja tieteestä tahansa se kirja, jolla on sama voima, teho ja vaikutus kuin tällä, niin tarjoan puoli tuopillista sisälmyssylttyä. Ette löydä, hyvät herrat, ette. Tämä on kirja ylitse muiden, vertaansa vailla ja ainutlaatuinen. Siitä pidän kiinni viimeiseen hengenveroon asti, en vain oikeutena, vaan yksinoikeutena. Ja jos joku muuta väittää, hän on huijari, predestinaattori, petkuttaja ja harhaanjohtaja.” (Rabelais)

Bahtin: Rabelais, keskiajan ja renessanssin nauru
”Torin ylistykselle tyypillisen ylettömän superlatiivien kasaamisen lisäksi tässä kohdassa käytetään koomisen totuuden todistamiselle ominaista keinoa — koomista panttia ja valaa: sille joka esittää paremman kirjan kuin tämä. Kronikan tekijä lupaa “puoli tuopillista sisälmyssylttyä” (ts. siselimiä, suolia); siitä, että parempaa kirjaa ei ole, kirjailija on valmis pitämään kiinni vaikka viimeiseen hengenvetoon asti, yksinoikeutena. Tällaiset parodis-ironiset pantit ja valat ovat torimainoksille luonteenomaisia.

Erityisen huomionarvoinen on “puoli tuopillista sisälmyssylttyä” (tekijan pantti). Syltty (les tripes) esiintyy lukuisia kertoja Rabelaislia ja koko groteskin realismin kirjallisuudessa (sanaa tripes vastaa latinassa sana viscera). … Vaikka sisälmykset pestiin kuinka huolellisesti, niihin jäi yli kymmenesosa ulostetta syltyn kokonaismäärästä, mikä siis syötiin syltyn mukana. Tällaista oli syltty (tripes).

Rabelais’n aikaan viinilasia kumottaessa käytettiin tavallisesti katumuspsalmin sanoja: “Jumala, Juo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna sisälleni (in visceribus meis) vahva henki”, viinihän huuhteli suolet (viscera). Mutta asia on mutkikkaampi. Sisälmykset ja suolet liittyivät eritteisiin ja ulosteisiin. Vatsa ei myoskkän vain syö ja niele, myös se itse syödään ja niellään (syltty on ruokaa). “Juomaveikkojen keskustelussa” (Gargantuassa) yksi keskustelija sanoo toiselle valmistautuessaan kumoamaan lasin viiniä: “Jos teillä on jotakin asiaa joelle, niin antakaa tämän viinilasillisen, joka huuhtelee sisälmyksenne, tehdä se puolestanne” (sisälmyksethän pestiin tavallisesti joessa), millä hän tarkoittaa sekä heidän syömiään sisälmyksiä että heidän omaa vatsaansa. Sisäelimet liittyvät myös kuolemaan, teurastukseen ja murhaan (esim. sanonta “avata vellipussi”, ts. tappaa, puukottaa). Ne
liittyvät myös syntymään: vatsa synnyttää.

Rabelais loi erinomaisen naurusinfonian “syltyn” ambivalenttien ja erilaatuisten merkitysten leikistä.

Tekijan pantti “puolituopillista sisälmyssylttyä” ei merkitse vain vähäarvoista (kaikkein halvin ruokalaji), “sontaa”, vaan myös elämän, sisikuntaa (merkityksessä “suolineen ja sisälmyksineen”). Tämä kuva on ambivalentti, täynnä kaksimerkityksisyyttä.

Kuvaava on myös sitaatin loppu. Ylistyksen jälkeen kirjoittaja siirtyy kiroamiseen (torin ylistyksen kääntöpuoli): ne, jotka ovat Kronikoista toista mieltä, leimataan “huijareiksi, predestinaattoreiksi, petkuttajiksi ja harhaanjohtajiksi”. Kaikki kiroavat merkitykset kohdistuvat erityisesti niihin, jotka syyllistyvät harhaoppisuuteen, niihin jotka tuomittiin roviolle. Tässä jatkuu leikki vakavilla ja vaarallisilla asioilla: tekijä ei suotta rinnasta Kronikoita Raamattuun ja evankeliumeihin, tässä hän myös kirkon tavoin syyttää kaikkia toisinajattelijoita harhaoppisuudesta tähän sisältyvine seuraamuksineen. Tallä rohkealla alluusiolla kirkkoon ja sen
politiikkaan oli ajankohtainen merkitys. Siitä todistaa ensimmäinen kirosana predestinaattori (predestinate urs), mikä selvästi tarkoitti protestantteja, jotka tunnustivat ennaltamäärätymisen.”

Advertisements