Virginia Woolf kertoo Orlandossaan fantastisesta talvesta Thames -joella. Kun lumi lakaistiin sivuun, paljastui ihmeellisen kirkas ja läpinäkyvä jää.

”Se oli todellakin niin kirkasta, että saatoi nähdä usean jalan syvyyteen jäätyneen pyöriäisen ja toisaalla kampelan. Ankeriasparvia makasi liikkumatta tainnoksissa,mutta seikka, oliko niiden tila kuolemantila vai pelkästään elintoimintojen väliaikainen pysähtyminen, jonka lämpö uudelleen elvyttäisi, pohditutti filosofeja. Lontoon sillan lähellä, missä joki oli jäätynyt noin kahdenkymmenen sylen syvyydelt, saattoi selvästi nähdä haaksirikkoutuneen ruuhilaivan, joka makasi joen pohjassa täydessä omenalastissa. Jokilaivan vanha nainen, joka oli kuljettamassa hedelmiään Surreyn puolella olevalle torille, istui siellä villaisine hartiahuiveineen ja vannehameineen, syli täynnä omenoita, kerakaikkiaan niin kuin hän olisi juuri ollut palvelemaisillaan asiakasta, vaikka tiety huulien sinerrys vihjasi totuudesta.” (Virginia Woolf Orlando. s. 26)

Muita pakkaskauden tapahtumia:

– linnut kohmettuivat kesken lentonsa
– eräs nainen muutui tietä ylittäessään jäähileeksi, jäisen tuulenpuuskan keskellä
– kokonaisia sikalaumoja oli paikalleen jäätyneenä tiellä
– pellot oliva täynnään paimenia,kyntömiehiä hevosvaljakoita – kaikki jääpatsaina, kuka
käsi nenällään, kuka pullo huulillaan.

Otteita talvikarnevaalista ja Orlando -elokuvasta:
Talvikarnevaali Lontoossa 1600
Suuri pakkaskausi
Metaforinen talvihurma

Mainokset