Taiteen ja kirjallisuuden opiskeljoiden kapinapäivä (8. 9. 4) herätti toivoa, Tutkintotehdas ähisi ja paukkui kuin vanha höyryllä käyvä pannu, apaattiseen tietotuotantoon tavallisesti valjastettu kombinaatti vapautettiin hetkeksi.

Hanna Arendt kirjoittaa ”Uber revolution” teoksessa siitä, kuinka vallankumouksellisia hetkiä luonnehtii tapahtumat, jolloin ”vapaus on hetken aikaa kaduilla ja tehtaassa”. Hän korostaa sitä että juuri julkinen toiminta ja vapauden ilmaiseminen julkisissa tiloissa on vallankumouksen ydintä ja onnea.

Kohta opiskelijan toiveissa korotostui ankea seikka: tutkintotehtaaseen toivottiin enemmän ”staravierailijoita”. Tämä kertoo vain tehtaan laimeudesta,  ja siitä että opiskelijat seuraavat apaattisia lukujärjestyksiään orjien tavoin. Olisikin syytä ajatella kriiittisesti, mitä sana ”lukujärjestys” tarkoittaa, ja mitä tekemistä sillä on opiskelun vapauden kanssa.

Tieteellisiä ja korkeatasoisia vierailuluentoja on TAIKUssakin varsin paljon –  median suosimia staravieraita on vähän.  Se että opiskelijat toivovat staroja paikalle – Teemu Mäkeä tai kuraattori Gallen-Kallelaa –  kertoo vain siitä että vaihtoehtoisesta julkisuudesta ei näy olevan tietoa. Ja samalla se kertoo ”lukujärjestysten” orjuuttamasta opiskelusta johon toivotaan loistoa, jonka voisi joku karismaattinen esiintyjä tuoda mukanaan.

”Tämä ahdistava laimeus”  oli eräs tunnslause 80-luvun opiskelijolla, muistan erään valtauksen  jonka aiheena oli  hätiköityjen kehityspuheiden syrjäyttäminen  hetkeksi, niin että voidaan myös  filosofisoida sitä mistä  ahdistava laimeus johtuu.

Mainokset