Olitko tänään keskipäivällä huoneessasi kuuntelemassa radiosta päivän mietelausetta ?

Ei, olin työhuoneessani yliopistolla, taisin kirjoittaa raporttia siitä mihin työaikani käytän.

Etkö pelännyt menettäväsi jotain suhtautuessasi noin epäkunnioittavasti keskipäivän hetkeen ?

En mitenkään, voinhan lukea filosofiaa milloin haluan.

No, oletko tänään ajatellut kuitenkaan mitään kunnolla? Muistiinpanojesi perusteella ei siltä näytä.

Pakko myöntää. Päivä meni byrokratiassa ja opiskelijoiden ohjaamisessa. Tarkemmin kun ajattelen  niin en täyttänytkään työaikaraporttia, vaan juuri puolenpäivän aikaan olinkin lukemassa erään opiskelijan esseetä, jossa hän kertoi lasten kirjoittamista tarinoista. Mukana oli muutama pohjalaisen lapsen tarina. Ne olivat kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä.

Et kuitenkaan ottanut niitä päivän mietelauseiksi, vaikka sinulla oli mahdollisuus. Miksi ? Tiesitkö sitä, että Sokrates meni aina puoliselta puun alle varjoon oppilaineen ja sinne tuli myös keskipäivän inspiraatio.

Suoraan sanoen aforismit ja ajatusnokkeluudet eivät oikein kiinnosta, ja miksi pitäisi.

Oletko niin tyhmä, että et tajua mitä sinulle on tarjolla?  Jos kukaan ei pakota sinua kuuntelemaan radiosta päivän mietelausetta, niin miksi ärhentelet ? Mikä tahansa lause tai sana riittää, kunhan kuulet sen keskipäivällä.

Ahaa, siis se mitä tahansa keskipäivän aikaan luen tai kuulen on sellaisenaan päivän mietelause.

Niin, kunhan et ajattele sitä mietteenä vaan lauseena. Tämä johtuu siitä, että sinun sisälläsi on kello.  Vaikka et tiedäkään sitä, niin silti joka päivä kello kahdentoista lyönnit kaikuvat siellä mielesi taustalla. Siellä ne soivat, vaikka et sitä ääntä kuulekaan. Ja vaikka haluaisit, et edes voisi kuulla niitä. Ymmärrätkö?  Älä ikinä katso kelloa kahdentoista aikaan. Kuntele lausetta, siinä tuo äänetön sointi ikään kuin resonoi. Tunnistat se kyllä keskipäivän mietelauseeksi resonoikoon se missä tahansa lausahduksessa. Tiedät kyllä millon on aika.

Advertisements