Avainsanat

, ,

Tuo hahmo nimeltä lumikuningatar on kiinnostava.  Hänen valkoinen asunsa vaihtelee muodin mukaan, hän näyttää lumelta. Ja hänen ilmestymisensä aika on aina  sama:  Ensilumen tuleminen.  Kun on odotettu talvea, lapsille on sanottu, että odotetaan lumikuningatarta, lunta ja pakkasia.

Lumikuningatar on erilainen hahmo kuin Pakkasrouva, tai venäläisten Pakkasherra. Lumikuningtar on kaunis, ja hänellä on taikapeili.  Lumikuningatar ei koskaan esiinny ilman peiliä, hän on kasvanut kiinni peiliinsä.  Niin huomataankin, että ne ovat saman asian kaksi puolta. Hän on kaunis, mutta hän tekee myös kaikki muut kauniiksi; sillä se joka katsoo hänen taikapeiliinsä  saa kaiken näyttämään lumoavan kauniilta.  Tällainen lumoava kauneus on erilaista kuin tavallinen kauneus, koska se saa katsojan tuntemaan myös itsensä kauniiksi. Sitä se lumo on, vailla todellisuuden tajua.

Jäärouva liikkuu samoihin aikoihin mutta on viileä, kylmä nainen.  Janssonin Taikatalvessa pilkahtaa siis ikivanha satuaihe, kun viileän etäinen jäärouva kulkee eräänä yönä ohi.  Hänen viileytensä on katsojan omaa viileyttä, hän hehkuu torjuntaa.

Muinainen tapa oli esittää aika tällaisena vuodenaikojen kierron kulkueena.  Säätilojen naiset johtavat kulkuetta,  ajan kulkueessa tulee lumikuningatar, tulee jäärouvan, tulee neiti kevät ja hallatar. He kiertävät suurta kehää.  Jäärouva vaeltaa muumipeikon uimakopin ohi,  hän hymyilee hajamieliselle oravalle joka jähmettyy jääksi siihen paikkaan.

Niinpä Taikatalvessa jäärouva  kuuluu osaksi  jotain muinaista kulkuetta jonka merkitys on kadonnut aikaa sitten.

Advertisements