.

Kielellisesti väärän tuntuinen ilmaus ”huomenna oli jouluaatto” on tapa ilmaista, että ollan fiktiossa. Ollaan romaanissa, joka viitaa menneisyyteen, mutta jossa samalla elädyään tulevaan.

Eläytymisesitys on vanha termi kerronnalle, jossa eläydytään menneeseen ja tulevaan fiktion sisällä. Tämä klassinen Käte Hamburgerin termi eläytymisesitys  ilmaisee eron kuinka fiktion kirjoittaminen eroaa asiatekstistä. (Hamburger, Die Logik der Dichtung, 1957).

Käte Hamburgerin aikanaan sensaatiomainen saavutus oli 1959 perustella miksi ilmaus ”Morgen war Weichnachten” on pätevä fiktiivisen proosan piirissä. Genren perusteella lukija tietää, että kyse on tapahtuman esittämisestä.

Proosatekstissä ilmaus ”huomenna oli jouluaatto” sisältää vivahteikkaan ajan esityksen: se siirtää kerronnan polttopisteen menneisyyteen ja ilmaisee siitä käsin tulossa olevaa joulua. Fiktion genressä se on täysin paikallaan. Suomalaisessa proosassa se tuo mieleen Marja-Liisa Vartion, ja kerronnan ilman television vaikutusta.

Onko siis visuaalisen eläytymisesityksen vaikutusta, että nykyään sanomme mieluummin  ”huomenna olisi jouluaatto” ?  Miksi?  Se koetaan sujuvampana, eli siinä ei rikota kielioppia ja samalla kuitenkin ollaan tarinan sisällä. Visuaalisen kerronnan vaikutsta taas on, että me tunnistamme fiktion monista muistakin merkeistä.

Eikö tällaista tarvita? Tuntuisi mukavalta jos tällainen kielioppikapinallinen ilmaisu olisi yleisemmin menestynyttä. Kertoja voisi näin eläytyä tilanteen kuvaamiseen huomattavasti vivahteikkaammin, kuin mitä asiakielessä olisi mahdollista.

Advertisements