Kammottavinta mitä pienenä olen nähnyt sattui naapurin puuvajassa. Ilta oli hämärtymässä ja oli varmaan marraskuun loppua. En muista miksi avasin tuon puuvajan oven, ehkä etsin naapurin kaveria. Kun avasin vajan oven, niin huomasin että hämärässä oli jotain, hakkuupölkyllä istui mies.

Ja samalla hetkellä kun avasin oven, hän kääntyi katsomaan minua, ja hänellä oli yksi ainoa silmä. Tällä pienellä partaisella miehellä oli keskellä otsaa yksi suuri silmä.

Tuntui kuin yksivaloinen juna olisi tullut päin. En muista muuta kuin, että säntäsin pakoon, mielessäni vain hetki, kun hän kääntyi katsomaan minua, näki minut. Hän sulki silmäluomensa kerran ja avasi sen taas, yhden ainoan kerran.

Myöhemmin tutustuin valokuvaajaan, Timoon, jolla oli niin herkät silmät että hän piti aurinkolaseja kaiken valoisan ajan. Hämärästä hän piti ja hän erikoistui sävykkäisiin mustavalkoisiin kuviin. Hän opiskeli taideteollisessa, ja muistan hämärästi mistä välirikkomme lähti. Siihen aikaan hän teki muotokuvia, joissa oli hyvin jyrkät kontrasti. Loukkaannuin kuvasta, jonka hän oli ottanut minusta, nauroin siinä suu auki ja hampaani näyttivät hirveiltä.

Muistan kun hän kutsui minut pimiöönsä, olimme siellä kaksin kun hän sanoi haluavansa näyttää minulle jotain. Sitten hän valotti kuvan ja liikutteli sitä kehitysnesteessä ja nosti sen eteeni. Olin järkytyksestä mykkä. loukattu, tilannetta ei parantanut edes se, että hän hävitti kuvan. En ymmärtänyt silloin, miksi hän halusi kahdenkesken näyttää minulle mahdollisimman ruman kuvan minusta.

Martti Haavio käsittelee Suomalaiset kodin haltijat -teoksessaan (1942) kokonaisen luvun verran yksisilmäisiä tonttuja. Samoin lappalaisessa mytologiassa Tontan ja Stalon ero oli se, että Staloilla oli kaksi silmää kuten ihmisillä, mutta Tontalla oli vain yksi suuri silmä keskellä otsaa.

Mainokset