Archive for the 'Uncategorized' Category
Heittelen uistinta. Olen polvillani nurmikolla, heitän uistimen kädestäni selän taakse. Sitten juoksen katsomaan miten päin se on, nokallaan vai pyrstöllään. Jos on ottava, se on nokallaan. Sitten tee uistintaikojen vaarallisimman rituaalin, varoen kolmea kolmikoukkua yritän nostaa sen hampaillani ylös.
Tämä uistimen ottavaksi tekemisen taika on peräisin Suomen kansan muinaisia kalastus-taikoja kirjasta vuodelta 1892. Suuri osa noiden [...]
Vita Sackville-West keskittyi kirjoittamaan luonnon kiertokulusta ja vuodenaikojen vaihtelusa. Ne viisi vuotta, jotka hän kirjoitti The Garden -runoelmaa noudattaa tätä rytmiä: viisi elettyä vuotta kiteytyy yhdeksi vuodenaikojen vuodeksi. Vuosien 1939 – 1945 kesät asettuva kerroksittain toistensa päälle.
Luonto elää kehämäisesti. Vuonna 1941 Vita Sackville-Westin rakastettu,Virginia Woolf tekee itsemurhan. Alkaa sota, mutta rouva kirjoittaa vain Puutarharunoelmaansa ja [...]
Marc Chagall 1916, Kieloja
Tarinan mukaan kielot hehkuvat himmeää valoa yöllä. Marc Chagall on selvästi tuntenut tämän tarinan, tai sitten hän on kesäyössä kulkiessaan huomannut että todellakin kielot hehkuvat valoa.
Kesäyön syvä vihreä, himmeä sini ovat läsnä myös huoneessa, johon kielokimppu on tuotu, se on pöydälle asetetussa naisen kassissa. Kuvasta voi lukea paitsi öisen kävelyn, myös itse [...]
.
Lahna on niin litteä ja kapea kala, että helposti se livahtaa tuonpuoleisen raosta tänne ja takaisin. Heti alkukesästä olen päässyt kosketuksiin lahnan ja vedenalaisen kanssa.
Ensimmäinen lahna ilmoitti kiinnostuksensa toukokuun lopulla. Se oli asettunut parteen, pienessä vedenalaisessa, nostettavassa navetassani.
Toinen lahna ilmoitti itsestään tienvierikyltillä “kalaa”, se oli savustettu ja kaksikiloinen.
Kolmas otti yhteyttä antennin kautta: [...]
.
Haluan varoittaa nyt kun olemme tämän kuohkean ja vihreän keskellä, että kaikkea ei kannata syödä heti. Ei aina tarvitse olla jotain vastapoimittua ja tuoretta suupielessä, jotain voi laittaa sivuun.
Monet suomalaisista ovat nyt aivan hullaantuneita horsmanversoihin. Nyt ne ovat jo hieman puutuneet, mutta varjoisten pajukkojen tienoilta voi vielä löytyä rapeaa. Nyt niitä nautitaan kuin parsaa – [...]
.
Päivänkakkaroiden englantilainen nimi on parempi, daisy eli days eye. Sillä tarkoitetaan monia kukkia, tuhatkaunokkeja ja muita mutta yhteistä niille on tuo päivän katse. Erään legendan mukaan juuri daisyt julistavat taivaan tähtien ja maan kukkien vastaavuutta.
Pitemmälle menevää legendaa löysin E. Buckner Hollinsworthin Flower Cronicles -teoksesta Daisy -luvusta tarinoita näistä päivänsilmistä.
Kiinnostavimmpia teorioita kehittelivät luonnollisestikin [...]
.
Tuomet tuoksuvat kampuksen mäellä. Olemme tulleet siihen vaiheeseen, että ilmassa on jotain vielä toteutumatonta, tulossa oleva joka sekoittuu muistoihin, ja muihin keväisiin.
Lauseiden väliin jää pitkiä taukoja. Joskus se mitä kirjoittaa on hetken aikaa yltäkylläisesti kaikkialla, mutta ei vielä kirjoituksena – se on runsas mutta paikantamaton, niin tuoksumainen asia.
.
Vesisade valuu, imeytyy maahan sen kyllästymiseen saakka. Oikea miljoonasade näin kasvukauden alkuun, se sataa suoraan laariin. Tosin se huuhtoo tehoviljellyiltä pelloilta paskafosforit vesistöihin, sillä miljoonasade menee aina ihmisen säätelemien tarpeiden yli.
Vesisadetta voi verrata unohtuviin muistiinpanoihin. Erityisesti sellaisiin muistiinpanoihin, joita lapsi kirjoittaa ennen ennen kuin osaa kirjoittaa. Aaltoviivaa joka täyttää kirjeen isälle.
Toisaalta sade muistuttaa myös [...]
Kaikki muu muuttuu, saniainen viihtyy parhaiten paikallaan.




