Archive for the 'traditio' Category
.
Tuoreita tomaatteja ja omatekoista salsaa. Miksi haluankin niin, että tuore tomaatti vain lämpenee mutta ei paistu ? Haluan, että tomaatin tuoreus säilyy, samalla kun se lämpenee. Kymät, raakat jääkaappitomaatit vihlovat paitsi hampaita, myös kitalakea ja selkärankaa. En halua käyttää salsaan noita ikkunalla kypsyviä, vähiin käyviä kasvihuonetomaattejani, sen pohjaksi käytän tomaattimurskaa. Tuore ja lämmin minitomaatti salsakastikkeen [...]
.
.
nyt kahdeksasta asti tätä grillisäätöä (“pitää näet keliä ja ilma hivelee
linnunmaidon lailla”) ; mansikkabooli pärjännee
libiksellä tai vast. jonka jälkeen/ ohessa salaattia lihalla
tai lihaa salaatilla, onkohan tää nyt jotain kudosnestettä
jossa olen marinoinut kravattini;
ei armoa
nyt katsotaan lomadiat…
Kesäironiaa saksalaisittain. Mikko Rimminen on niin lennokkaasti kääntänyt saksalaisen Thomas Klingin runomontaasien tekijän reteitä soundeja (Puiden lohu,2995). Vai onko kuvaukseen sekoittunut [...]
“Lehtien puhkeamisuudelmaan”, kielikuva jota voi aina tähän aikaan vuodesta miettiä. Nyt katselen sypressiä, ja kuinka koko sen kroppa on puhkeamassa pikku suudelmiin, pyörteisiin vailla huulia, mutta täynnä lukuisia kieliä. Neljä vuotta sitten siteerasin Eva-Stina Byggmästarin runoa Tuli&Savu 1/05 numerossa:
Kylläpäs, olin vain
pieni lehtivihreädervissi
joka pyörähteli ympäriinsä
sydämesi pensasvaltakunnassa
kaikissa niissä hedelmäpuissa tai pähkinäpuissa
ja suutelit minua tuhansin vihrein suudelmin
kun maan [...]
Ruusujaan hoitava poliisipäällikkö muumeissa on herttainen miespuolinen kukkien kasvattaja. Miehet floristeina on kiinnostava, 1700 -luvun Englannista periytyvä ilmiö. Kukkien kanssa touhuaminen ei ole ollenkaan vaaratonta, koska se on tarjonnut usein vastapainoa ja sielun lepoa miehille, jotka muuten ovat olleet käsittämättömän julmia. Mikä onkaan rauhoittavampaa vankilan johtajalle, kasvatuslaitoksen rehtorille, keskitysleirin komentajalle kuin vetäytyä julmien manöövereiden jälkeen [...]
.
Kuva paljastaa jo kanonnutta kevätkitsiä. Sulavan lumen, lehtipuiden silmut. Kadonut on myös tuo kevään ele, jossa nainen työntää kätensä kukan avulla miehen sydämeen.
Kuinka miehen kasvot piristyvät, naisen laittaessa valkovuokon hänen takin rintamukseensa. Valkovuokko on jo hieman nuukahtaneen näköinen,eikä nainenkaan näytä ilman puutostauteja olevan – sodan ja talven jäljiltä. Mutta rakkaus on kuitenkin sen antamista, mitä [...]
Junassa istuessa silmieni ohi välähti aivan uskomattoman runsaasti kukkiva paju. Se oli kuin kukkiva kirsikkapuu, se vilahti ohi hetkessä, se oli näky. Yksi ainoa, loistavassa kukoistuksessaan oleva paju, mitään vastaavaa en enää nähnyt.
En oikeastaan ole koskaan nähnyt yhtä tiheästi valkoisten pajunkissojen kansoittamaa pensasta.
Se oli oikku. Likaojaan syöksyneen typpiveden tulva tai kusiviemäri tai lämminvesisvuoto [...]
Hieno piirre englantialaisessa puutarhakulttuurissa ovat floristimiehet. Kyse ei ole kukkakimppujen sommittelijoista, vaan kukkatarhojen miehistä. Aluksi maalaiskartanoiden miehet kasvattivat kukkia puutrahoissaan. 1700 -luvulla tapa siirtyi työläisille, ja Englannin vanhin floristien yhdistys Yorkissa on yhä työläishenkinen. Kyse on miehistä, jotka omistivat kaiken vapaan aikansa kukkien kasvatukseen.
Kukkien kasvattaminen oli yleistä myös englantilaisten työmiesten keskuudessa. Monet kasvattivat [...]
Tulppaani on sipuli. Hollantilaisilla on tulppaaneita kuin meillä perunaa. Tulppaanin mukuloista tuli 1600 -luvulla pörssikeinottelun kohde, hyvän sipulin saattoi vaihtaa taloon.
Tulppaanin sipuleita syötiin pahimpaan nälkään. Kerrotaan, että toisen maailmansodan jälkeisen puutteen aikana suositeltiin syötäväksi korkeintaan kuutta tulppaanin sipulia aterialla. Tulppaani oli silloin hollantilaisille kuin palentunut peruna, makea ja paha, se auttoi kuitenkin selviämään [...]




