.
Tartu hetkeen aivan kuin olisit yksivuotinen! Ei yksivuotias vaan yksivuotinen kukka, jonka elämänkaari yltää vain keväästä syksyyn. Se on renessanssin henki: täydellä palolla koettu lyhyt ja ainoa loiston hetki. Vita Sackville-West kirjoitti keväällä 1950 puutarhan yksivuotisista kasveista juuri tämän nopean kukoistamisen kannalta:
The charm of annuals is their light gaiety, as though they must make the most of their brief lives to be frivolous and pleasure-giving. They have no time to be austere or glum. They must always be youthful, because they have no time to grow old. And so their colours are bright, and their foliage airy, and to leave as much seed as they can behind them for their progeny to continue in the same tradition. This, of course, is the one thing you must not let them do: all seeding heads must ruthlessly be snipped off if you want to prolong the exuberance of flowers.
-
Kun Kirjoitan
Kun Kirjoitan on remontissa kuukauden.
RistoNp
rniemi@campus.jyu.fi
- Saat suosikkisi firefox -selaimeen aikakauslehden näköiseksi, jatkuvasti päivittyväksi, lukemistoksi.
kesäkuu , 2009 at 7:40 ip
Oletko törmännyt Charles Darwinin isoisän kukka-aiheisiin runoelmiin? – Erasmus Darwin kirjoitti Linnen kasvijärjestelmän innoittamana hyvin erikoisen teoksen, The Botanic Garden. Sen kakkososa (muuta en ole herralta lukenutkaan, vaikeasti saatavissa) on nimeltään The Loves of the Plants.
Linnehän teki aikoinaan tärkeän havainnon: kukillakin on sukupuolensa, vieläpä niin, että samassa kukassa voi olla useita “miehiä” ja useita “naisia”, siis heteitä ja emiä. Näiden lukumäärien mukaan Linne luokitteli kasvit eri luokkiin.
Erasmus Darwinin idea on se, että yksittäisessä kukassakin on aimo annos rakkautta. Yhdistelmät voivat olla hyvin erikoisia, esimerkiksi Curcuman kohdalla samassa kukassa on yksi koiras ja yksi naaras, mutta lisäksi neljä koirasta, jotka eivät ota osaa “tapahtumiin”. Darwin runoilee näin:
“Woo’d with long care, CURCUMA cold and shy
Meets her fond husband with averted eye:
Four beardless youths the obdurate beauty move
With soft attentions on Platonic love.”
Tai Amaryllis, jossa on kuusi koirasta ja yksi naaras:
When heaven’s high vault condensing clouds deform,
Fair AMARYLLIS flies the incumbent storm,
Seeks with unsteady step the shelter´d vale,
And turns her blushing beauties from the gale.
Six rival youths, with soft concern impress’d,
Calm all her fears, and charm her cares to rest.
- Runojen kieli (ja mieli) on haasteellista, mutta Darwin on varustanut pitkän runoelmansa lukuisilla alaviitteillä, joissa hän kertoo lisää kukista ja valaisee samalla Linnen oppeja.
kesäkuu , 2009 at 6:38 ap
Huima juttu, kävin heti googlella penkomassa, mutta tuota Botanic Garden teosta ei tuntunut löytyvän. Mutta The Tempel of Love or the Origin of Society (1804) on google -kirjana.
Tuo huomiosi kukkiin keskittyvästä rakkaudesta, mies- ja naispuolien kokoontumisesta on innostava.
Usein onkin mietitty sanaa SUKUPUOLIVIETTI, ehkä kukkien kautta voimme ymmärtää miksi siinä on SUKU. Aivan kuin sukulaisten edustajia olisi paikalla, platonisen rakkauden edustajina, kuten Darwini lauseen voisi tulkita.
kesäkuu , 2009 at 8:04 ip
Gutenbergin arkistosta löytyy, mutta on melkoista sotkua: rivitykset poukkoilevat, kuvitus puuttuu ja nuo alaviitteet on heitelty sekaan hieman miten sattuu. Mutta kun tarpeeksi rullaa alaspäin, alkaa runojakin tulla vastaan ja saa edes jonkinlaisen kuvan siitä, mistä on kysymys.
Suora linkki:
http://www.gutenberg.org/files/10671/10671-8.txt
- Itselläni on nettikirjakaupasta hankittu versio kyseisestä opuksesta. Se taitaa olla melkein identtinen “sotku” tuon Gutenbergin kanssa, eli tekijänoikeuksiahan tuon ajan matskun suhteen ei tarvitse enää kunnioittaa.
Olen tänä vuonna jonkin verran bongaillut Darwin-juttuja (juhlavuosi) ja sitä kautta löytänyt vähän aikaa sitten tuon Erasmuksenkin.
Vaikka Erasmus Darwinin tekstit ovat hieman takkuisia, niissä yhdistyy kiehtovalla tavalla runoilija ja tiedemies. Erasmus Darwin kuului omana aikanaan vaikutusvaltaisiin tiedemiespiireihin, samoissa porukoissa liikkui mm. Watt. – En ole kirjaa kokonaisuudessaan jaksanut lukea, silmäillyt vain sieltä täältä, mutta sen ansio minun kohdallani piileekin juuri tuossa mainitsemassasi “innostavassa huomiossa”. Ja ainakin minut runot johdattivat myös Linnen pariin. Ja koska jonkin verran tulee puutarhassa puuhailtua mökillä itsekin, on ajatus kasvien rakkauselämästä ollut henkisesti ravitsevaa.
1700-luvun tieteen tekeminen muutenkin on kiinnostavaa, siinä on valistuksen henkeä mutta ainakin Erasmus Darwinin kohdalla myös aimo annos romantiikkaa.
- Äh, tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta en viitsi “vallata” kommenttilaatikkoasi. Ehkä jatkan aiheesta joskus blogissani, kun löytyy aikaa.
kesäkuu , 2009 at 8:16 ip
Haa, löysin linkkisi tuohon Temple of Nature -teokseen. Kiitos, en puolestani itse ole tuota netistä äkännyt. Se on ostoslistalla, mutta täytynee ensin yrittää nettiversion lukemista.
- Mitäköhän syntyisi, jos joku nykyajan tiedemiehistä kirjoittaisi vastaavalla tyylillä? Runoja, joiden väliin pudottelisi tieteellisiä huomioita. Mielelläni lukisin vaikkapa Kari Enqvistin runomittaisia pohdintoja antimaterian olemuksesta.
Temple of Nature saattaa itse asiassa olla juuri se teos, jossa Erasmus on pojanpoikaansa edellä ja hahmottelee jonkinlaista perusajatusta evoluutiosta. Niin muistaisin jostain lukeneeni (toivottavasti muualtakin kuin Wikipediasta – joka tosin alkaa nykyisin olla kohtuullisen luotettava).